Käytiin sit iltapäivällä pyörähtämässä äitiyspolilla. Neuvolassa nääs havaittiin pissassa protskut snadisti plussalle ja alapaineet huitoi 100:ssa. Neuvoivat ottamaan varuilta sairaalakassin mukaan, jos päädytään käynnistykseen. Soitin miehelle, järjestelin esikoisen mahdollista ilta/yöpaikkaa isänsä luokse, soitin keskitettynä tietotoimistona toimivalle siskolle, hain esikon koulusta ja vein kaverilleen, kävin kotona suihkussa ja haukkaamassa pari leipää ja klo 14 lähdettiin Kättärille. Polilla aivan ihana kätilö otti käyrää parikymmentä minuuttia, sykkeet olivat fine ja yksi supistuskin piirtyi. Verenpaineita seurattiin 5 arvoa 5 minuutin välein eikä kertaakaan päästy lähelle sataa vaan pyörittiin välillä 89-92. Pissa oli siinä ja rajoilla, tulkittiin puhtaaksi. Lääkäri oli myös aivan ihana, teki sisätutkimuksen "houkutellen" vauvaa syntymään ja ultrasi: painoarvioksi tuli 3,2-3,4kg, istukka virtauksineen oli hyvässä hapessa. Vauva voi hyvin :)))) Pääsimme sitten lähtemään kotiin - vaikka mennäänkin jo viikolla 41 ja toivoisin vauvan syntyvän pian, haluaisin luonnollisen käynnistymisen enkä käynnistettyä synnytystä.
"Reseptiksi" oireisiin sain kätilöltä kehotuksen levätä, syödä suklaata ja nesteyttää. Lääkäriltä myös lepokehotus ja määräys spermakuuriin ;) synnytyksen käynnistämiseksi.
Kätilö ja lääkäri olivat kerta kaikkiaan mahtavia, takaisin ajellessa ihmettelin miehelle Suomen laadukasta hoitojärjestelmää. Kyllä minä mielelläni veroja maksan, jos jokaisella syntyvällä lapsella ja odottavalla perheellä on mahdollisuus tällaiseen kohteluun. Kiitos Kättäri!
Ehkä mun pitäisi nyt tosiaan ottaa rennommin ja yrittää levätä eikä touhottaa niin mahdottomasti. Aamulla itkin leipämyymälän parkkipaikalla autossa uupumustani. Olin juuri vienyt esikon kouluun ja leipämyymälästä suuntasin jouluostoksille ja kauppaan, sieltä kotiin paketoimaan, josta neuvolaan jne.
Huomenna pitäisi sitten varailla aikaa Kättärille yliaikaisuusseurantaan ja käynnistykseen... jee jee... ja ylihuomenna käydä neuvolassa verenpaineenmittuussa.
vähän ihana tuo suklaalääkitys :D
VastaaPoistaNyt sitten vain olet. Unohdat joulun, unohdat stressin. Olet, lepäät ja tylsistyt :D
Joo, sanoinkin kätilölle että suklaasyöpöttelyä on jo toteutettu ahkerasti :D No wonder muhkea 74-kiloinen olemukseni, olen kuin manaatti!
VastaaPoistaNiin pitänee tehdä, vaikka koko ajan tulee mieleen että "toi vielä pitäs hoitaa ja toi". Sitten sitä käy näin että itkee kun ei enää jaksa ja kroppa alkaa oireilla. Onneks lahjajutut alkaa olla pulkassa ja joulusyömingit hoidetaan einespohjalta, joten niihin ei tarvita muuta kuin miehen kauppareissu ens viikolla :)
(Heh, varmaan tännekin saapuu kohta joku anonilli kuittailemaan että "äläpä valita uupumuksesta, mieti niitä jotka eivät voi lapsia saada mussun mussun muitakin uuvuttaa mutteivät valita lässyn lässyn")