Jäin eilen äitiysvapaalle, alle kuukausi ennen laskettua aikaa. Ymmärrettävästi töissä oli koko viikon ylimaailmallinen kiire, heräsin (tahattomasti) aamuisin neljän jälkeen ja olin duunissa jo ennen kuutta. Eilen iltapäivällä sitten luovutin putsplank huoneeni sijaiselle ja vein avaimet säilöön poissaolon ajaksi. Kotimatkalla muistin, että pari asiaa unohtui hoitamatta ja laittelin vielä meiliä kotoa.
Ja tänä aamuna, kun olis voinut nukkua, heräsin PUOLI NELJÄLTÄ (olisin ehtinyt vielä lähijuottolaan :D) miettimään, olikohan ne paperit oikeinpäin siellä faksimasiinassa vai lähettelinkö tyhjiä dokkareita... Nyt oon ollut hereillä siis neljä tuntia, väsyttää muttei nukuta. Pitänee laittaa sijaiselle meiliä maanantaina.
Kiitos kommentista. :)
VastaaPoistaNiin se on ja ainakin tälläinen hormonihirviö nyt kun olen muutenkin ja tuppaan tekemään elämästäni liiankin dramaattista.. Kiitos kuitenkin, kun jaksoit piristää. Erittäin paljon onnea loppuraskauteen!
Eipä kestä :) Raskaus (ja vauva-aika kaikkine väsymyksineen ainakin mulla, eihän kaikilla ole sama juttu) on hemmetinmoinen mullistus mielelle ja kropalle.. Eihän sen nimi kai muuten olis RASKAUS :D
VastaaPoistaOnhan se täysin loogista, että varsinkin ensimmäistä kersaa pukatessa kropan muutokset arveluttaa ja jopa ahii aika paljon mutta tuntui vaan niin hullulle noi sun fiilikset, kun näytät älyttömän hyvältä kaikissa kuvissa!! Ja tuut näyttämään jatkossakin, vähintään sen 18 vuotta... (piilottakaa multa hei peilit)
Kiitos ja onnea myös sinne! Muistan että esikoista oottaessa olin tod malttamaton eikä ne "nauti nyt" -puheet mene kenellekään läpi mutta yritetään tässä nautiskella (mä niin synnytän mun tuurilla heti kun olen buukannut kaikki hemmottelut kaleneteriin...)