(Ensi alkuun kiitän kaikkia onnittelijoita ja muita kanssaeläjiä, kommentteihin vastaan kyllä vielä erikseen kun vaan ehdin :) Kiitos teille!)
Mitä ajattelin tänään aamulla? Kahvia. Kupillista kahvia. Että mun mies on kupillinen kahvia. Arkistako? Onneksi. Mun mies on kupillinen vahvaa, maanläheistä, pehmeää, juuri sopivaa kahvia, joka kaadetaan espressopannusta lempimukiin aamuhämärissä ja jota odottaa malttamattomana, tai iltapäivän se kupillinen, jota eniten kaipaa kun väsyttää. Kupillinen kahvia, johon tulee loraus luomumaitoa (ja toisinaan vielä kermavaahtoa päälle!). Ylimääräistä makeutta en kaipaa. Kupillinen kahvia, joka nautitaan joskus ajan kanssa, toisinaan kiireessä mutta joka ikinen päivä.
Terveisin tavattoman onnellinen nainen, jonka VauvaVeijo ja VauvaVeijonIsä tuhisevat makkarissa.
(suom. huom.: Olen kahvi-ihmisiä, raskausaikanakin oli pakko saada joka aamu edes tilkka. Mies toi mulle synnärille kotikahvia termospullossa...)
Aika ihana mies... aika tosi ihana..
VastaaPoistase ON. jos joskus päätät luopua sinkkuudestasi, ota huomattavasti nuorempi mies. ja ehottomasti sellainen, joka jo ensikatsomalla nostaa pulssin sfääreihin - vaikka tuleekin tällaisia kuivempia vuosia ainakin lapsiperhe-elämässä, tietää että aika entinen kyllä vielä palaa...
Poista