Jo vain meillä riittää lunta! Itsenäisyyspäivä toistuvine pyryineen oli kyllä hurja, onneksi ei tarvinnut juuri liikahtaa muualle kuin lenkittämään koiruutta. Ja kävin toiveikkaana putsaamassa autoa (lue: kaivamassa sen umpihangesta) pariin otteeseen. Ajattelin, josko kävisin kunnolla kolailemassa ja lapioimassa autopaikan tässä päivän aikana.
Täällä ei synnytetty vielä itsenäisyyspäivänä, illalla alkoi sattua alaselkään, olo oli tuskainen ja kurja mutta nukuin ihan ok ja aamulla olin taas elämäni kunnossa, lenkillä vedin koiraa perässäni eikä päinvastoin... Vein esikoisen kouluun ja kävin kaupassa, pyykit odottavat koneessa levitystä ja uudet pesua. Huomenna olis neuvola mutta pitäs muuttaa aikaa kun ei se sovikaan mulle esikoisen lukujärjestyksen takia, toivottavasti muistan soittaa sinne soittoaikana.
Välillä v*tuttaa ihan käsittämättömästi ja haluaisin olla vaan rauhassa, onkohan se merkki lähestyvästä synnytyksestä vai siitä, ettei mun luonne ole edelleenkään muuttumassa lempeämmäksi????
Mä olen huomannut myös, että tekisi vain välillä mieli olla ihan yksin. Ja mä sentään olen ollut työttömänä kotona jo elokuusta lähtien, ja haluan mökkihöperöityä lisää :D
VastaaPoistaJa kyllä se vauva sieltä tulee. Viimeistään sitten kun se savustetaan sieltä ulos ;)
Eiks joissain kulttuureissa ole eristetty raskaana olevat naiset muusta yhteisöstä silleen, että niille viedään ruokaa yms... Mä käyn kaupassa nyt aina aamuisin ja ärryn jo niistä muutamasta eläkeläisestä, joita siellä pyörii :D Mua myös ahii aina, kun puhelin soi...
VastaaPoistaTää blogsuttelu on siitä hyvä valikoivan sosiaalisuuden muoto, että tänne voi kirjoittaa/kommentoida silloin kun itse haluaa tai sit voi jurnuttaa kuopassaan monta päivää :D