...nimittäin Veyoa. Kohta. Vajaan 2 viikon päästä ois ihan ristiäiset elikkäs kaste eikä nimiäisiä. Mulla on nääs sellainen pakkomielle, että lapset on kastettava. Esikoisen syntyessä en kuulunut kirkkoon mutta eksä kuului, joten esikko oli mahdollista kastaa ja näin myös teimme. Koska minä olen kuiteskin jollain tapaa lapsenuskoinen ja opetin esikollekin iltarukouksen - vaikka minä olinkin silloin se pakanallinen ilmestys. Esikoinen ja Veyo (ja mahdolliset muut tulevat lapset) saavat tehdä uskonnolleen mitä haluavat, mulla ei oo siitä mielipidettä. Minusta hlökoht vaan on vahvempi valinta olla bara siviilirekisterissä kuin esmes tapaluterilainen (vaikka itse en jälkimmäisiin kuulukaan).
Veyo kastetaan kirkossa mutta ristiäiskahvituksia emme järkkää: syynä tilojen puute (kotona ei haluta/voida pitää mitään ihmisiä vaativaa tilaisuutta, koska tekemistä on muutenkin ilman kekkerien järkkäämistä ja siivoamista, lisäksi toi koira ei pidä aikuisista eli tulisi vallan hulluksi) ja myös oma jaksamattomuus.
Veyolle määriteltiin nimi viikonloppuna, se pysyköön blogisalaisuutena kuten muidenkin perheenjäsenten, allekirjoittanut mukaanlukien, nimet. Veyo aka Veijo aka the V on tääl jatkossakin sitten ko. nimikkeillä kutsuttu tyyppi.
En oo ihekään uskonnollinen, kuulun kirkkoon, mutta mielestäni se on tekopyhää. Mutta on meillä kunnon ristiäiset, lapsi päättäköön uskoistaan vanhempana..
VastaaPoista