Parisuhteen hoitaminen - onko se jotain syötävää?

Eilisillan ratoksi lueskelin muutamia blogimerkintöjä ja useissa törmäsin termiin parisuhteen hoitaminen. Tarkoittanee sitä, että (vauva)perhe-elämässä perheen mahdolliset keskenään parisuhteessa olevat aikuiset viettävät kahdenkeskistä laatuaikaa, jolla ei tarkoiteta vauvantekohommia (vaikka moinen irtiotto saattaa sellaiseenkin tietty johtaa). Yks kaveri hoiti parisuhdettaan viemällä miehensä viikoksi Nykkiin, oli kuulemma ihanaa ja heille hyväksi. Toiset menevät kaveriporukalla baariin tai kahdestaan ulos syömään.

Allekirjoittanut on varmaan kauhean tylsä, mutta en ole kokenut tarvetta erityiseen parisuhteen hoitamiseen - ehkä osittain siksi, ettei meillä ole saatavilla lastenhoitajia oikeastaan koskaan. Toisaalta mulle tulee hirmuisen ikävä mun muksuja jo tunnin eron jälkeen :D Ajatus, että parisuhde ja sen ylläpito erotettaisiin perheen lapsiarjesta, on mulle täysin outo. Siippaa voi suukottaa, kun vaihdetaan vauva sylistä toiseen. Takamusta voi taputtaa tai niskaa hipaista, kun puolisko on kumartunut vaipanvaihtohommiin. "Äiti tietää" -asioista voi, ja kannattaa, kysyä isän mielipidettä. Se voi usein olla osuvampi kuin itse luuleekaan. Toisen kahvihampaan kolotuksen tai pikkunälän voi ennakoida, rikkinäiset sukat vaihtaa uusiin. Kuulumisten vaihtamisesta puhumattakaan. Lasten nukkuessa voi kyhjöttää siipan kainalossa sohvalla. Rakkaus on osa meidän arkeamme, ei erillinen suoritus jolle pitää varata oma aikansa.

Edellä esitetystä huolimatta en tarkoita, etteikö parisuhteen laatuajasta olisi hyötyä, keillä siihen on tarve ja mahdollisuus. Mutta sellaisen varaan jääminen on melkoinen riski.

PS. Se, että on sattunut syntymään mieheksi, ei tarkoita että olisi automaattisesti väärässä ;)