Trallalalla, naapurin sadon vei halla

Selvisin eilisaamun ryntäilycombosta joten kuten. Vauvauintiin lähtö oli klo 9 ja vatsatautitoipilas meni aamupäiväksi isänsä huomaan, joten puol ysi kotiin 12h yövuorosta saapunut siippa pääsi nukkumaan. Uintikamat pakkasin jo edellisenä iltana, että päästään suit sait Veijon kanssa ekaa kertaa kahdestaan autolla liikenteeseen. Helppoa kuin lettu, eikö?

PAITSI jos ei saa turvakaukaloa turvavöihin kiinni, kun palttoonnappimallin autossa on niin lyhyet turvavyöt. Kuvioon kuuluu vauva, joka huutaa kuin pistetty sika (kun auto ei liiku), äiti joka vuoronperään rauhoittelee vauvaa ja vuoronperään käyttää koko voimasanavarastonsa kiskoessaan turvavöitä apinan raivolla. Lopuksi soitetaan kireyspuhelu siipalle, joka saa laitettua kaukalon kiinni ja yrittää rauhoitella itkevää vaimoaan ajokuntoiseksi. No päästiin me perille, Veijo oli innoissaan uinnista (äitikin rentoutui, kun huomasi että laps tykkää) ja sain kaukalonkin lähtiessä kiinni. Kaikki taas hyvin, eikö?

PAITSI jos kiukku jää jostain tuntemattomasta syystä päälle: olin loppupäivän takakireä, nukuin huonosti (ja nukkuessani uniini tuli Martina Aitolehti ja Tanja Vienonen-Karpela-mikäsenytonnnykyään! Miten julma alitajunta osaakaan olla!) ja olen edelleen hieman pahalla tuulella. Ihan syvältä :((((

Mieleni piristämiseksi varustin näkökentän olennaisimman sisällön iloisilla väreillä:

Raitabody esikon, potkarit äitiyspakkaus, sukat saatu lahjaksi, puklis ja vasara Ikea.

Esikoisen yrjöilypeti ei jäänyt asumattomaksi:

Huoh, onneksi paistaa arska.

PAITSI kun auringonpaisteessa huomaa, miten likaiset ikkunat ja partsilasit ovat...

Ja mulla oli vieläpä eilen synttärit.