Törmäsin tänään tuttuun, jolla on öbaut Veijon ikäinen vauva. Vaihdettiin siinä sujuvasti tunnin verran kuulumisia perus-kakka-asioista syvällisempiin. Keskustelun lopussa äiti kertoi, että vauvan isä ei ole moneen kuukauteen vaihtanut vauvalle kakkavaippaa. WTF? Äidin liikuntaharrastus on myös jäänyt, koska isä ei suostu vauvan itkun pelossa hoitamaan vauvaa, että äiti pääsisi yksin minnekään. Rintamaitoa on kuulemma pakastettuna ja vauva syö pullosta (perusongelmia ei siis ole) eikä itke muuta kuin nälkäänsä mut isä ei vaan ala. Toinen WTF? Isä voi kuulemma olla vauvan kanssa sitten, kun muksu on isompi. Taas WTF? Isä ei ole edes ensikertalainen vaan hänellä on isompi lapsi edellisestä liitosta.
Tää ei siis niiq tajua. Omia muistoja nousi sen verran pintaan, että alkoi ottaa pannuun ihan kunnolla. Ja surettaa. Äiti oli tosi väsy. Tarjouduin ottamaan vauvaa joskus meille hoitoon (siippa voi hoitaa Veijoa ja minä tuota toista pikkuista), että äiti pääsisi välillä vapaalle. Toivottavasti toteutuu!
Mikä noita jurpomiehiä vaivaa???????
Argh, mikä äijä!
VastaaPoistaMiula on useat (etenkin vanhemmat) sukulaiset kyselleet, että osallistuuko Pertti Akun hoitoon, vaihtaako vaipat yms. Oon aina vastannu, et tottakai, sillä Pertti kyllä osallistuu ihan yhtä paljon kun miekin sillon kun ei oo töissä. Siinä ollaan sit et hieno hienoa, kiva kun isäkin osallistuu... Se on siis jotenkin erityistä, että isäkin on kiinnostunut vauvan hoidosta O_o
Noille vanhemmille sukupolville se varmaan onkin erityistä... nykyisin tuntuu tosi oudolta, jos joku isä "valikoi" milloin olla vanhempana ja milloin ei. No mun eksä kyllä valikoi...
VastaaPoistamie tiiän yhen äijän joka on kotona kaikki päivät mut ei suostu hoitamaan sen kolmea (2-6v) lasta, vaan sen avovaimo vie lapset hoitoon aamulla, käy koulussa, ja hakee lapset iltapäivällä. sen jälkeen sit tietty tekee ruuat ja siivoaa ja yms. siis tyyppi ei edes voi viiä niitä lapsia hoitoon kun ei viitti kotona hoitaa... vittu et vituttaa tommonen. (enkä tajuu myöskään miten se avovaimo jaksaa.)
VastaaPoistatosi ihanaa että tarjouduit ottamaan hoitoon vauvan :)
ohhoh! Osaakohan tähän edes mitään kommentoida? Jos meidän iskä olis tollanen jurpo, olis se siirtynyt ulkoruokintaa ajat sitten.
VastaaPoistaKomppaan pnda:a - ihanaa, että tarjouduit ottamaan vauvan hoitoon!
Pidän tavastasi kirjoittaa, joten klikkaanpa itseni lukijaksi samantien. Ja palaan vanhempiin postauksiin paremmalla ajalla.
Mukavaa loppuviikkoa :)
pnda: AARRGGGGHHHHHH! Megajurpo. Hitto että pisti raivolle. En tajuu tollasta ja mua surettaa, jos se avokki on silleen riippuvainen miehestä ettei oo voinu nostaa kytkintä jo ekan lapsen jälkeen.
VastaaPoistaRuusuLiisa: Kiitoksia kovasti :) Ja tervetuloa lukemaan, käynpä kurkkimassa sun blogia :D
Hyvä antaa vähästäänki, paha ei paljostakkaa... kyl tääl ny yks vauva lisää menee koska vaan. Ellei se äijä sit KIELLÄ tuomasta vauvaa meille!
Tätä me ollaan siipan kanssa ihmetelty oikein urakalla. Huuhaa-perhelehdissä jaellaan edelleen oikein ohjeita isille siitä, miten vauvan hoitoon voi osallistua: "isä voi ihan oikeasti tehdä kaikkea muuta paitsi imettää; isäkin voi vaihtaa vaipan; isä voi hoitaa välillä vauvaa ihan itsenäisesti". NO AIJAA. Isä vois myös ihan ajatella omilla aivoillaan ja miettiä, missä vaiheessa se vanhemmuus alkaa rakentua ja minkälaisen suhteen lapseensa haluaa.
VastaaPoistaMäpäs vaihdoin eilen ensi kertaa kakkavaipan kääpiön syntymän jälkeen, kun mies ei eka kertaa sattunut olemaan H-hetkellä kotona. Kylvettänyt en oo vielä kertaakaan, tosin läträän kyllä mieluusti mukana. Kyllä sietäis jo miehen pikkuhiljaa vähän valitella epätasa-arvoa ukoille töissä.
Hilla: Asiaa liipaten: Kuulin eilen kassajonossa keskustelun, jossa äiti kertoi vaihtavansa aina miehen vauvalle laittamat vaatteet syystä, että "se ei osaa valita yhteensopivia ylä- ja alaosia" (isä oli paikalla). En kyl yhtään ihmettele, jos isä jossain vaiheessa jättäs huoltohommat kokonaan äidille. Osa miehistä ei varmaan edes ala vanhemmuuteen, osalle ei äiti anna tilaa. Perseestä kumpikin.
VastaaPoistaKuule kyl sut nyt pitää ilmiantaa jossain nettipalstalla ja sossutädeille. Veijokin on viikonloppuisin ihan äidin hylkäämä raasu, kun lähinnä vaan imetän (siippa ehtii hoitaa aina muut hommat ennenku minä ehdin edes ajatella niitä).
Mua ärsyttää jo ihan vaan se, jos isä "osallistuu" lastenhoitoon. Miten hullulta kuulostaisi ÄITI, joka vaan osallistuu moiseen! "Meillä on puolivuotias poika, jonka hoitoon minäkin kyllä osallistun." Kuulostaisi ihan älyttömältä, mutta ei ehkä miehen suusta?
VastaaPoistaItse huomaan kyllä joskus sortuvani siihen, että annas kun minä nyt teen kun kumminkin osaan nopeammin ja muka paremmin kuin mies. Täytyisi opetella pois sellaisesta ajattelusta ja kestää sitten ne epäyhteensopivat vauvan vaatteet ;) Jotkut asiat on kyllä täysin ulkoistettu miehelle, lapsen kylvettämistä en ole ikinä edes kokeillut.
Tosi kivaa että tarjouduit auttamaan urpomiehen naista :)
(Eksyin vasta blogiisi, mutta oli pakko kommentoida het!)
Huokaus.. Aion nyt tilittää asiasta, halt schön die Ohren steif..
VastaaPoistaMeillä oli tänään vauvatapaaminen, ja tunnetusti naisten tavatessa puhutaan vauvoista ja miehistä. Olisin kaivannut ratkaisua näistä itkupäivistä selviämiseen, vastauksena oli, että sit helpottaa ku mies tulee töistä kotiin. Kaikki muut puhuivat siitä, mihin minä-aikansa käyttävät. Minulla on ollut lähes neljän kuukauden aikana minä-aikaa 2 tuntia 45 minuuttia, tarkalleen. Yhden kerran kävin askartelemassa, toisella kertaa kävin parturissa. Minä-aika tarkoittaa tässä torpassa nukkuvan ipanan imettämistä ja klo 21 saippuasarjan tuijottelua. Miestä on näkynyt tässä asunnossa viimeksi kaksi viikkoa ennen ristiäisiä, kun Tirppis oli 1,5kk.
Kastroin ensimmäisen miehen joka kehtaa tulla mulle juttelemaan. :D
ONIA: Ehkä pitääkin alkaa viljellä tuota osallistumisjuttua omalla kohdalla :D Viimeistään sit elokuussa, kun palaan töihin.
VastaaPoistaSpatz: Se on kyllä totta, että pelkästään osallistuvasta isästä on merkittävästi apua. Omalla taustalla on avioliitto, jossa mies/isä kyllä tuli kotiin illalla mutta meni heti tietsikalle edes tervehtimättä mua ja vauvaa. Aivan alussa hoitotoimet jaksoivat kiinnostaa mutta pian sain tehdä lähes kaiken yksin (vauvanhoito, kotityöt) siitä huolimatta, että mulla oli mies ja lapsella isä. Ei tietenkään yhtä rankkaa kuin pienen vauvan yksinhuoltajalla mutta esimakua siitä.
Kun vuosia tottui toimimaan yksin, oli muuten ihan helvetin vaikeaa antaa kenenkään - varsinkaan ton siipan - alkaa auttaa itseään. En antanut edes kauppakasseihin koskea, koska en halunnut tulla riippuvaiseksi kenestäkään. Mulla on vieläkin opettelemista siinä.
Mua harmittaa ettei asuta lähempänä, mie niin mielelläni hoitaisin Tirppaa että saisit minä-aikaa! Mut kutsu on voimassa, jos huvittaa joskus tulla etelään pelleilemään, siihen sisältyy Tirpan hoito :)
Ehkä kannattaa painattaa tuosta loppuklausuulista t-paita :D