Otsikko viittaa muutama vuosi sitten kehittämäämme juhannusjuomaperinteeseen.
Olen ollut olemassa 37 juhannusta, joista suurimman osan viettänyt lapsuudenkodissani. Noihin juhannuksiin liittyvät muistot tuoksuvat vastoilta ja maistuvat hedelmäkarkkiaskeilta, jotka tanssilavan emäntä- ja järjestysmiesvuorossa toisinaan olleet vanhempani toivat tansseista tuliaisiksi. Teini-iässä ainakin yksi juhannus vietettiin leirikeskuksen perinteisessä juhannusjuhlassa - sitä muistellessa maistuu kielellä vastaoksennettu gini. Opiskeluaikoina erään jussituksen vietin Helsingissä, alkuillan pussikaljalla Pihlajasaaressa ja loppuillan tahmealattiaisessa Zetorissa. Lapsekkaita keskikesän juhlallisuuksia olen kokenut mm. maalla, puolisukulaisten mökillä, ulkosaaristossa, kotona ja mainitussa Pihlajasaaressa ns. perheiden puolella. Olen siis istunut vitostien ruuhkassa, palellut teltassa ja skoolannut naapureiden kanssa kerrostalon sisäpihalla.
Tänä vuonna olemme kuin monet muut ikäiseni: meillä (lue: miehellä) on mökki, jonne on tarkoitus suunnata kunhan tuo mokoma myrskyrintama suvaitsee väistyä tieltä. Mukaan tulee grillattavaa, herkkuja, roseeviiniä, naistenlehtiä, kannettava dvd-soitin, Simpsoneita ja StarTrekiä, alkoholitonta olutta ja paljon muuta. Ja sitä simaa.
Juhannus oli lapsena huippujuttu, koska silloin sai limpsaa! Kokonainen korillinen kellarinrapuilla. Taivas! Rallilimpsa aka mustalimpsa oli suosikki. Päärynä- ja vadelmalimpsat seuraavana. Ennen se limpsakin maistui limpsalta. Nykyisin siitä on se p:kin tipahtanut pois ja on pelkkää limsaa. :D
VastaaPoistaTaidatte olla äveriäästä perheestä, hyvä rouva :D Ei meillä vaan mitään limpskakoreja ollut, isosiskon kanssa jaettiin saunan jälkeen pieni (0,33) Italia-limppari piiruntarkkaan puoliksi laseihin nenät pöydänreunalla. Siihen kun laittoi vähän jätskiä niin limppari kuohui ja saattoi kuvitella, millaista on pirtelö...
VastaaPoistaPerintöä odotellessa. :D
VastaaPoistaJooei. Limpsakorin sai vain juhannuksena. Ja sekin piti jakaa parin serkun kanssa.