tiistai 14. kesäkuuta 2011
Työelämään valmentautumista
Sain vakituisen työpaikan, kun esikoinen oli 2½-vuotias. Olen edelleen samassa työpaikassa (nyt tosin sillä vanhempainvapaalla). Tajusin juuri, että kehnosti nukkunut esikoinen oli ehkä parasta valmentautumista työhön, joka on luonteeltaan välillä äärettömän hektistä ja tehtävät vaihtelevat parhaimmillaan/pahimmillaan minuutin välein. Vauva, joka nukkuu päivällä maksimissaan reilun tunnin ja viihtyy valveilla ollessaan oikeastaan vain sylissä, ohjaa sangen tehokkaaseen ajankäyttöön: jos päivässä on vain kaksi 45 minuutin pätkää, johon pitää ympätä petaus, pyykinpesu, siivous, astianpesukoneen tyhjennys/täyttö, ruoanlaitto, kahvinkeitto, syöminen, wc-käynti, nettihommat, meikkaus jne. niin johan on perkele jos ei töissä pysty tehokkaaseen ajankäyttöön kymmenet langat käsissä. Töihinpaluu kahden kuukauden päästä ei siis huoleta muuten kuin veijonkaipuun ja huonomuistisuuden (kiitos yöherätysten ja imetyksen) osalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Välillä on ihan tuskaa kun ei tiedä mitä näillä pikkupätkillä tekisi, kun kaikkea ei ehdi...Eli useinmiten jää sängyt petaamatta ja pyykit koneeseen. Joskus kun on kiva vaikka vähän istuskella vaan. Vaikka koneella.
VastaaPoistaEdellisen kanssa menin töihin vauvan ollessa puolivuotta. Pää oli ihan täynnä imetyspuuroa vielä. Vaati ihan hirveästi, että teki kaikki oikein...ja varaa ei ollut väärin tehdä. Mutta hyvin se sujui, ihme kyllä :)
Se on kyllä kumma, miten sitä kulkee pää tyhjänä tuon imetyksen takia. Huomaa vain seisovansa tyhjä ilme kasvoilla miettimässä, että miksi mää olen tässä? Mitä mun piti tehdä?
VastaaPoistaHanna-Maarit: Samat jää mullakin tekemättä. Sitten kun mies tulee kotiin, kipaisen yleensä pyykkihommiin. Sänkyjä ei viitsi siihen aikaan enää pedata... Alunperin munkin piti mennä töihin nyt mutta en raatsinutkaan. Ja halusin täysimettää puoli vuotta, kun imetys lähti hyvin käyntiin.
VastaaPoistaTi: Luonto on vallan ihmeellinen tehdessään meistä aivottomia :D