välinpitämättömän äidin tyypillinen päivä

herään 6.30, meikkaan, puen ja syön aamupalaa. klo 7 vauva herää, joten käyn imettämässä hänet takaisin uneen. samalla esikoinen herää aamutoimille.  klo 8 käytämme koiran aamulenkillä ja juttelemme. esikoisen mielestä "aamulenkit ovat parasta", kun heti aamulla saa jutella äidin kanssa rauhassa. vauva ja mies nukkuvat vielä. 8.20 saattelen esikoisen pyörän selkään koulumatkalle, toivotan turvallista matkaa ja lähden ajamaan töihin. 8.27 vastaan puhelimeen, esikoinen ilmoittaa olevansa perillä. toivotan hyvää koulupäivää ja ajan töihin. olen töissä noin 8.45. klo 12.35 esikoinen soittaa ja ilmoittaa lähtevänsä kotiin, juttelen puhelimessa kunnes hän lähtee ajamaan (vastaan esikoiselle aina, vaikka olisin kokouksessa - tosin silloin lyhyesti. jos sovin itse kokoukset, etsin ajan aamupäivältä että saan hoidettua sekä kokoukset sekä puhelut). ilmoitan vauvan kanssa kotona olevalle miehelle tekstarilla, että esikoinen on tulossa. 14.00 lypsän vauvalle maitoa noin 80ml. 14.30 esikoinen soittaa, koska mies on vauvan kanssa lenkittämässä koiraa ja esikoista pelottaa vähän. 15.30 lähden ajamaan kotiin, jonne saavun klo 16. pesen kädet ja otan vauvan rinnalle, mies on keittänyt minulle kahvia ja paistanut pitsaa. imetettyäni ja vaihdettuani samalla päivän kuulumiset miehen ja esikoisen kanssa vaihdan prässihousujen ja kauluspaidan tilalle tuulipuvunhousut ja imetyspaidan, pakkaan vauvan rattaisiin, jonne alaosaan heitän kierrätykseen menevät lasipurkit ja lähden lasten kanssa kauppaan. esikoinen kiukuttelee matkan, koska maanantai on usein kiukkupäivä. juttelemme kiukusta ja sen aiheuttajista. kiukkuaminen on ok, sitä on kaikilla. huljailemme kauppakeskuksessa ja lopuksi käymme ruokakaupassa. vauva huutaa kassalla, mutta onneksi esikoinen pakkaa ostoksia avuksi. vietämme evästauon kauppakeskuksen penkillä, esikoinen syö patonkia ja vauva leipää sekä tissiä. itselleni en muistanut ostaa mitään, joten pummin vettä esikoiselta. kotiin vaunutellessa vauva nukahtaa rattaisiin. reissussa meni pari tuntia, joten mies on ehtinyt tehdä vähän töitä ja kotitöitä. ilta kuluu esikoisen juttuihin osallistuessa, imettäessä, vauvaa paijatessa ja kotitöiden parissa.kotitöitä tehdessäni tunnen huonoa omatuntoa siitä, että miehen pitää vahtia koiraa rääkkäämään pyrkivää vauvaa. onhan hänellä jo pitkä päivä vauvanhoitoa takana. klo 20 aikoihin teen mikrossa vauvalle riisipuuroa ja patistelen esikoista iltapalalle. puoli tuntia myöhemmin teen vauvalle iltatoimet, mies siivoaa pöydän. puoli kymmeneltä olen pessyt meikit ja hampaat, iltapalaa en ehtinyt itse syödä mutta join puoli lasia punaviiniä syöttöhommien yhteydessä. levitän esikoiselle sängyn (esikoinen pelkää öisin mörköjä, joten nukkuu meidän makuuhuoneessamme retkisängyssä) ja otan hammaskiukkuilevan vauvan tissille sänkyyn kainalooni, mies vie koiran iltalenkille. imetyksen jälkeen vauva alkaa hillua, joten mies alkaa kannella häntä rauhoittaakseen hilluntaa. esikoinen nukahtaa käsi iltalukemisensa välissä, otan kirjan pois ja rasvaan esikoisen kuivat kädet. sipaisen samaa rasvaa kantapäihini - on minulla niihin omakin rasva siinä yöpöydän laatikossa mutta en muista käyttää sitä.vauva ei rauhoitu, joten otan hänet taas tissille. jossain välissä nukahdan mutta se ei haittaa, koska herätyskelloni soi huomisaamuna 5.15 ja heräilen öisin paitsi imettämään, myös pohtimaan työasioita. esikoisella on myöhäinen aamu, johon liukumani ei riitä, joten mies laittaa hänet kouluun ja minä menen töihin 6.30, että ehdin tehdä ne työt, jotka lyhyiden päivien aikana ovat jääneet rästiin.

kirjoitin tämän postauksen vauvan päiväuniaikaan. yhtään lasta ei laiminlyöty tätä postausta kirjoittaessa, kotityöt kylläkin. lapsiani tosin rääkätään jatkuvasti syöttämälle heille valmisruokaa, samoin aikuisia. meillä ei ole telkkaria enkä ole facebookissa, mutta välillä iltaisin yritän ehtiä päivittää blogia tai edes lukea postauksia. yleensä se onnistuu 15 minuutin ajan ja olen liian väsynyt keksiäkseni mitään järkevää. sanoin kuntosalijäsenyyteni irti, koska en halua olla perheen luota poissa. en käy ns. ulkona koskaan, koska ei kiinnosta. vauva menee reilun 1 vuoden iässä päiväkotiin, kun mies palaa töihin. itse olen ainoa asiantuntija alallani työpaikassani, joten en voi jäädä kotiin. olen nääs peruslojaali ihminen myös hyvää työnantajaani kohtaan.

= lisää syitä, miksi olen päättänyt lopettaa blogin. ei ehdi. ei jaksa. kaikki päivät toistavat samaa (onnellisen arkista) rataa. työasioista en kerro. kuvia en jaksa ottaa. en osta juuri muuta kuin ruokaa ja päivittäistavaroita marketista. en laihduta. en harrasta mitään. en ole lastenvaatefriikki. en ole ideologisti. en jaksa paasata vaikka imetän varmaan sata vuotta ja muksulla on kestovaipat. en ole eläessäni lukenut yhtään lastenkasvatuskirjaa. en osaa tehdä käsitöitä.en kuuntele juurikaan musiikkia muualla kuin radio rockia autossa. en käy elokuvissa, ravintoloissa, matkoilla tai juhlissa. menen viimeistään iltakymmeneltä nukkumaan. en ollut pitänyt vauvaa sylissä 20 vuoteen enkä erityisemmin pitänyt lapsista, mutta alkaessani odottaa esikoista tiesin, että en koskaan tulisi rakastamaan ketään enkä mitään niin paljon kuin lapsiani. koska en ilmeisesti osaa välittää sitä täällä äitiblogissa, siitä vittuilu oli jokseenkin viimeinen pisara.

kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet tähän saakka. ehkä aloitan uuden vauvablogin, jos joskus vielä tulen raskaaksi. tekisin vaikka kymmenen lasta mutta ikä ei enää siihen riitä.