selkä otti ja jumahti eylissäpäivänä. noidannuoli iski. lapaluista takareisiin, sellaista ihanaa iskiastyyppistä kipua. ei tunnu kävellessä eikä suorin vartaloin selältään maatessa. eilinen meni yhden ibusalin voimin, tänään oli vuorossa panadol.
en ole koskaan juurikaan kärsinyt selkäkivuista (edes raskausaikana), koska minulla on sitä selkää niin lyhyelti ja olen aina ollut lihaksiltoltani suht hyvässä kunnossa. nyt sitten ilmeisesti kostautui sekä neljääkymppiä lähestyvä ikä, puoli vuotta sitten lopetettu ahkera pump-tunneilla vierailu että piittaamattomuus ergonomiasta. tänään olenkin sitten makoillun miehen lämpömaton päällä kuin käärme ikkään, jumppaillut vatsa- ja selkälihaksia sekä venytellyt takareisiä. missä on kissamainen notkeuteni? ilmeisen kadonnutta aarretta se. onneksi ei oo tapana vetää överikännejä firman pikkujouluissa, etten harhaudu aktuaalisiin spagaattimuisteloihin. vois nimittäin vähän sattua.
ehkä en ole vain tajunnut, että en ole enää alle kolkyt.
ps. kuinka väärin on syöttää puurot ympäriinsä heittelevälle muksulle iltapalaksi digestive-keksejä?
Ei ole väärin! Nimimerkillä: Puurot vaihtuivat jäätelöön kerran.
VastaaPoista:)
Itselläni oli kerran lukioaikoina noidannuoli, melkein kuulin sen rusahduksen, kun kesken porraskävelyn meni.
Raihnaisuus alkaa olla toinen nimemme. Ikänaisten vikoja.
VastaaPoistaEikös se oo niin, että yli vuoden ikäiselle saa jo antaa kaikkea samaa ruokaa kuin muullekin perheelle ;)
Sini: hah, en mä nyt sentään NOIN paha ole :D
VastaaPoistaTi: mä en tajuu. miten se nyt näin yks kaks. stressiä? joo kuten nakkeja ja einespitsaa :D (en oo antanu, paitsi pitsanreunaa)
Juu, selkä sanoo: lopeta työt ja jää kotiin. Selkä ei jaksa olla töissä -haluaa olla sohvalla.
VastaaPoistaKaikkea saa maistaa ;)