iiiiiih auringonpaiste! iiiiiih lumien sulaminen (despite koiranpaskat)! iiiiiih lintujen laulanta! iiiih!
ai mitenniin en ole pimeän ajan ihminen?
oon kotona, etätöissä (ja nyt kysymys kuuluu, miks kirjoitan blogitekstiä enkä tee töitä - no avasin työkoneen ennen klo 7!). mies on työmatkalla, joten kiikutin lapset tarhaan ja kouluun. veijo lähtikin suoraan metsäretkelle, tyypin huomioliivi ulottui nilkkoihin asti. liikkistä!
aamulla mietin, että millaistahan olis, jos olis työpaikka kotona. siis sillä tavoin, että lapset menisivät tarhaan/kouluun ja se aika (6-7h) olisi käytettävissä työntekoon. ei tarvitsisi kuluttaa aikaa ruuhkaisiin työmatkoihin eikä kytätä kellokorttia. kokemuksia, anyone?
kun nyt lapsiaiheisesta blogista on kyse, niin kerrotaanpa että veijo on jo 1v3kk ikäinen hurja uros. yöunet ovat useimmiten pärssiistä, milloin syynä nuha, milloin hampaat, milloin tarhan ilmavaivoja aiheuttava sapuska (kuvitelkaas millainen ilta oli chili con carnen ja ohrakkaan jälkeen...), milloin kiipeilymania... kaks kertaa on saatu täysi 9 tunnin pätkä. joka ei yleensä toistu, ainakaan seuraavana yönä. syöminenkin on välillä huonoa, tuntus kyllästyvän ruokalajeihin aika nopealla syklillä. imetän edelleen lähinnä tarhan jälkeen ja illalla, olen siis sellainen pervo taaperoimettäjä.
valveillaoloajat jätkä riiviöilee kiipeämällä lukemattomia kertoja keittiöjakkaralle, vaanimalla suklaata, tyhjentämällä pikkuesineastioita lattialle, heittelemällä asioita pönttöön etc. aikaansaapa on siis hän - energiataso iltapäivisin tapissa, kun töistä palannut äiti on siellä miinuspuolella vahvasti. mutta sellastahan se on. kämppä on siis kroonisesti kaaoksessa.
jaahas, työ kutsuu (vaan ei houkuttele).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti