kuvaus

- horinaa esmes äitihommista.

Motot

"Woman pover rools!!!" - Johanna Tukiainen
"Mutta hömppähän se on hyvä asia, mikäs siinä." - Satu Lappi

lauantai 3. maaliskuuta 2012

pohja se on miunkii säkissäin

ohops, onpa viime tekstistä kulahtanut aikaa. hiihtisviikko meni kotioloissa möllöttäessä, esikoinen poti hyvät kelit ja oli terveenä huonoilla. kävimme kuitenkin tukanleikkuussa, jossa tään mamman hartiamittainen hiuksisto pätkäistiin lyhyeksi polkaksi. värit ja raidat jäivät haaveiksi vain, koska eräs nimeltä mainitsematon taapero juoksenteli ympäri kampaamoliikettä ja yritti laittaa kaitsevasta isoveikasta huolimatta paikat remonttiin.

alkuviikosta itseeni iski jokin kumma kurkkua tukkiva limaisuustauti - ei siis nuhaa, ei kurkkukipua vaan vain tukahduttava limapallo kurkussa. eikä se liikkunut suuntaan tai toiseen, vaikka kuinka kröhästeli. lisäksi bongasin nielurisastani valkoisen "paiseen" (ei propun) ja neurootikkona pelästyin sitä ihan kunnolla. painuinkin heti perjantaina lääkäriasemalle, jossa yleislääkäri otatti negatiiviseksi osoittautuneen streptokokkitestin eikä osannut sanoa tilastani juuta eikä jaata (67 euroa). tukehtumisen tunne vain paheni viikonlopun mittaan ja itkeskelin paniikissa, joten varasin tälle viikolle ajan ihan yläröörilääkärille. kävin siellä perjantaina - enkä ole kuulkaa ikinä ollut niin hyvällä lääkärillä! lääkäri kuunteli tarkasti itkun- ja köhinänsekaista selostustani, kyseli tarkentavia ja tutki sitten röörit paremmin kuin kukaan on koskaan tutkinut: korvat hyvät ja tilavat, nenänielussa ei polyyppeja tai poskiontelotulehdusta, kurkunpää katsottiin oikein tarkoin jne. nielurisan paniikkipatista lääkäri totesi heti: "ei ole vaarallista". kyseessä oli (yök!) risan limarauhasen tukkeuma, jolloin lima on jäänyt kertymään risaan ja paisunut palloksi. se otettiin lopuksi pois. voin kertoa, että vaikka nielu oli puudutettu, lääkäri erittäin hyvä ja rauhoitteli ja neuvoi koko ajan hengittämään (koska silloin ei kuulemma voi yökkäillä), nielurisan sörkkiminen terävällä tikulla ei ollut mitään herkkua. nielulimaisuuden diagnoosiksi tuli todnäköinen rs-virus (lastentauti!), koska oireita ei ollut muualla ja limaisuus oli liki kahden viikon jälkeen jo vähenemään päin. yskää voi kuulemma olla vielä luvassa. ihana lääkäri, ja koko ilo 63 euroa. luulin kalliimmaksi, koska minua piti "operoida" mutta meni näemmä perushintaan. kotihoito-ohjeiksi höyryhengittelyä pitkin päivää teekupista, jonka jälkeen tee juodaan.ja hammaslangan käyttö, koska ientulehdusta on ja sen välttämällä voi kuulemma välttyä monelta vakavaltakin harmilta.

no, mitäs muuten? olen ollut jumalattoman väsynyt ja torkkunut nojatuolissa jo iltaysiltä. kämppä on kaaoksessa, koska töiden jälkeen taapero roikkuu tiiviisti sylissä ja illemmalla olen liian väsynyt kotihommiin. mies taas on ollut eri aikaansaapa: möi paloauto-kerrossängyn, osti tilalle metallisen parvisängyn ja maalasi lastenhuoneen vaaleankeltaisen (älkää kysykö, arkkitehti-eksän aikaansaannoksia) seinän harmaaksi.

jeps, nyt meen levittämään pyykkiä kuivumaan. eipä tuossa eteisen lattialla olekaan kuin kolme ikea-kassillista pyykkiä, joka pitäisi/olisi pitänyt viedä kaappeihin. voi huokaus.

4 kommenttia:

  1. Hyvä lääkäri ja asiallinen hoito on aina ihanaa ja kaiken hehkutuksen arvoinen! Pyykinpesu vielä menee (konehan sen tekee) mutta lajittelu takaisin kaappiin vaatii jo enemmän ponnisteluja ja meilläkin usein puhtaan vaatteen pinot odottelee jonkin aikaa viikkaustaan... Tsemppiä, voin vaan kuvitella kaksi lasta kun yhdessäkin on..

    VastaaPoista