kuvaus

- horinaa esmes äitihommista.

Motot

"Woman pover rools!!!" - Johanna Tukiainen
"Mutta hömppähän se on hyvä asia, mikäs siinä." - Satu Lappi

perjantai 18. toukokuuta 2012

keitä ne oikein on, ootteks te ne?

alla olevaan shoppailutuska-aiheeseen liittyen olen pohtinut seuraavaa:

meidän lähikauppamme on tollanen vaatimattoman jättimäinen ostoskeskus, jossa on jos mitäkin kauppaa ja kahvilaa ja ravintelia ja kampaamoa (mutta ei esim. ginaa tai yhtään tatuointipuljua!). useimmiten käyn/käydään vain ruokakaupassa ja kahvikaupassa, joskus apteekissa. shoppailuparatiisi on siis käden ulottuvilla mutta mä olen niitä nuhjuisen näköisiä lähiöperheenäitejä, jotka käyvät puolen viikon ruokaostokset tahraisessa collegehaalarissa ilman meikkiä. etenkin viikonloppuisin ja muina vapaapäivinä kauppakeskuksen käytävillä tulee vastaan perhekuntia, joilla on vaatteet ja fiilikset viimoisen päälle ja saattavat tulla kauempaakin. vaikka kauniaisista.

kysymykseni kuuluukin, että onko todellakin sellaisia perheitä, jotka ikäänkuin harrastavat ostareilla käymistä? silleen että laitataan siistimpää päälle, iskälle kauluspaitaa ja äidille korkkarit ja lähdetään tsillailemaan kauppoihin, murkinoidaan ravintolassa ja käydään kahvilla jossain kivassa ketjukahvilassa? siis kyllähän mäkin käyn välillä esikoisen kanssa ns. huljailemassa tuolla, että käydään jossain kirja-, peli- tai lelukaupassa (esikoinen VIHAA vaatekauppoja, joten niissä ei käydä) ja sit tempaistaan smuutsiet tai jätskit mutta oon tasan yhtä nuhjuinen kuin tässä kotisohvalla vapaapäivinä istuessani olen. ja kyllästyminen iskee viimeistään siinä tunnin kohdalla.

ooksä? vai sä? vai tiedätsä kuka on? häh?

13 kommenttia:

  1. Luullakseni se menee niin, että etäisyyden ja houkuttelevuuden välillä vallitsee käänteinen korrelaatio. Eli jos ostoskeskus on ihan naapurissa, ts. sinne pääsee periaatteessa milloin vain ja vaikka joka päivä käväisemään yhdessä putiikissa kerrallaan, se on niin arkinen juttu että sinne lähtee missä vetimissä tahansa (jos on sen luontoinen että ei häpeä silmiä päästään vaikka astuu kotiovesta ulos ilman meikkiä), jos nyt ylipäätään viitsii lähteä. Sitten taas jos se ostari on sellaisen matkan päässä, että sinne pitää erikseen lähteä ja oikein suunnitella se reissu, niin sitten varmaan tulee tälläydyttyäkin enemmän.

    Mutta sitten on tietysti se lukumäärältään ilmeisesti kasvava heimo, johon kuuluvat eivät näyttäydy ihmisten ilmoilla puunaamatta ja puleeraamatta itseään ensin. Itsekään en heihin kuulu, vaikka syytä epäilemättä olisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voipa olla perää. kun tuo megahyperzuperyyberostari on, no se mun lähikauppa. johon raahaudutaan hakemaan maitoa eikä tsillailemaan parhaat päällä. tai PARHAAT: eilen (joo, oli pakko käydä kirjakaupassa) näin KAHDET lumipestyt farkut. ekat oli jollain yli 40v könsikkäällä, jolla oli myös tiukka, hopeakirjailtu guessin t-paita ja geelillä vedetty tukka. ja valkoiset lenkkarit. jos joskus harvoin ajaudun helsingin ytimeen, niin siel on ihan eri pukeutumistyyli. etenkin sellaisilla hipsteriopiskelijoilla.

      Poista
    2. Minäkin suuntaan ihan perusruokaostoksille automarkettiin enkä lähi-Siwaan (muiden syiden lisäksi siksi, että automarketin liukuovista on aika paljon helpompi kulkea vaunujen kanssa kuin ahtaan pikkukaupan pikkuovesta johon mennään portaita). Siellä sitä sitten kuljetaan ihan perseen näköisenä hyvännäköiseksi puunattujen kaupunkilaistsiksien joukossa. (Hyvä itsetunnon koetinkivi, muuten.)

      Kirjoitit tämän postauksesi kyllä hyvään aikaan: eilen huvitti, kun vaihdoin kotona käyttämäni perussiistit mustat suorat housut polvipussillisiin collegehousuihin kaupassakäyntiä varten (koska tie oli märkä ja collegehousujen lahkeet eivät laahaa maata, joten kotiin päästessä housujen lakeet eivät ole kurassa ja hiekassa). Eipä paljon kiinnosta jos jonkun kanssaihmisen silmiä särkee :D

      Niin ja joo, siitä voidaan olla montaa mieltä, mitä käsite parhaat päällä pitää sisällään.

      Poista
    3. jospa joku saa hyvät kiksit siitä, että näyttää paremmalta kuin meikämammat :D

      Poista
  2. Joo-o, kyllähän Niitä ilmeisesti on. Lapsille/taaperoille hankitaan paremmat kaupunkitakit ja matkarattaat shoppausta varten. Ja koko perhe lapset mukaan lukien viihtyy moitteettomasti kauppoja kierrellen useita tunteja. "Tää on meidän perheen yhteinen harrastus". Jep jep.
    Asun itse keskustassa, jossa liikun ympäristöä säälimättä kotiäitiunivormussa: vedenpitävässä puistotakissa ja collegehousuissa. Meikkiä tulee laitettua ehkä 1x kk. Taaperon kanssa tehdään molempien sietokyvyn mukaisia pistohyökkäyksiä (max 60min)keskustan liikkeisiin puistokurassa. Kai sitä edes vähän tulis panostettua jos asuis vähän kauempana. Ehkä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon mä joskus tainnut sellaista blogia lukeakin, että joku nuori perhe kävi shoppailureissuilla melkein joka päivä ja söi ruokansakin ravinteleissa.

      mä asuin esikoisen taaperoikään saakka keskustassa (kalliossa), jossa ei silloin ollut muuta elämää kuin kaduilla makaavia spugeja. kahville jos jaksoi raahautua, niin se oli sanomatalo tai ruoholahti. yleensä mentiin kaverille, koska sit ei tarvinnut niin kauheesti vahtia lapsia ja sai tulla vaikka tukka pystyssä.

      Poista
  3. Kun lähimpään kaupunkiin/ostoskeskukseen on matkaa 20km, sen reissun joutuu suunnittelemaan etukäteen. Ja siinä samalla kun sumplaa kyydit, eväät ja menopelit, saattaa olla että ehtii ja jaksaa myös miettiä mitä laittaa päälle, ja josko ripsariinkin kajoaisi. Harvinaista herkkua kylläkin. Käyn ehkä kerran kahdessa kuukaudessa "kaupungilla", muina aikoina koulupaikkakunnan lastentarvikekirppis ja kotipaikkakunnan s-market palvelevat kaikessa tarvittavassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, jos munkin ois pakko meikata ennen kauppaan menoa, niin jäis moni maitopurkki laiskuuttaan hakematta :D

      Poista
  4. Meiltä on kanssa kaupungin keskustaan tai lähimpään ostariin matkaa 20km, mutta ihan yhtä nuhjuisena kotiäitinä mä sinne yleensä lähden, ellei ole oikeasti jotain "järkevää syytä" esim. jonkun tapaamista tai muuta.

    Miehen perheellä (siis anoppi, appiukko ja kotona asuvat mukulat) oli tossa vielä muutama vuosi sitten tapana tulla vajaan sadan kilometrin takaa viikonloppuna joskus käymään tossa kauppakeskukseessa ja niillä oli se meininki, että ykköset ylle ja päivää viettämään ostarille. Joo... mä en edes muista koska olen viimeksi meikannut kauppaan lähtiessäni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tästä tulikin mieleeni: kaverini mies on italiaano ja vajaat 10 v sitten hänen sukulaisensa (vanhemmat, veli perheineen) olivat suomessa pari viikkoa. kaveri miehineen kierrätti sukulaiset kaikissa pk-seudun nähtävyyksissä. arvaas mihin nää halusivat palata reissun lopuksi? jumboon. ennen sitä uutta puolta ja flamingoa, eli käytännössä prismaan, cittariin ja pariin ravintolaan...

      Poista
  5. En tajua enkä pukeudu. Olen yhtä karsee ja kärähtänyt kotiäiti sekä puistossa että kaupassa. En pukeudu ostoksille enkä meikkaa. Ja en tosiaan jaksa hillua usein kaupoissa noiden lasten kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, sä oot mun feivörit-ihminen! nuhjuillaan yhdessä!

      Poista
    2. tai no okei.. Just kävin Kampissa noiden molempien kanssa ja vanhempi karkasi imetyshuoneesta, juoksin rintsikka auki(imtysläppä onneksi päällä) sen perään ja samalla tunsin kuinka farkkuhame veti legginssiä alaspäin ja rytmikäs liike paitaa ylöspäin. Lopputulos oli huutava synnytyssäkki keskivartalo paljaana, yksi itkevä lapsi kainalossa, toinen huutava kädessä ja teinit käkättää vieressä. Myös venäläisturistit lopettivat suutelun ja tuijottivat nolona mun paljastettua vartaloa.

      Poista