kuvotus. oksentelu. migreeni. iskias. hiivatulehdus. nenäverenvuoto. nenän tukkoisuus. nielun kuivuus. nielun limaisuus. ienverenvuoto. väsymys. jalkasärky. turvotus. ihon kuivuus. hengästyminen. lihasjumit. yöheräilyt. nukahtamisvaikeudet. painonnousu.
kaikki tämä, rv 5-18 ->
puuh.
samanlaista, anyone?
I hear you!
VastaaPoistaRv 24 ja oksentelu jatkuu ja noista muista oireista kykenen allekirjoittamaan lähes jokaisen. Närästys ja iskias on ärsyttävimmät ja kuvottavin sit suonikohjut kaikkialla muualla ko siellä minne niiden normaalisti luulisi ilmestyvän O_O Ja tuo hengästyminen, säälittävää ko ei koiran perässä jaksa kävellä
:DD
Toinen kierros menossa ja herran jestas jos oireet pahenee tätä vauhtia jokaisen kohdalla niin jos mä haluaisin vaikka suurperheen niin ei taitas olla musta eläjäksi niitä lapsia kasvattamaan ko kunto vaan huononee jokaisen kohdalla.
Ehkä oon hieman katkera ko tänään pitäs saada ihtesä kuskiksi ja "baarikuntoon" ja yritin ahtaa ihteni mekkoon ja leggareihin ja lopputulos näyttää lähinnä meikatulta muumilta.. Mut on tässä jo mahalla kokoa, sellanen 6 viikkoa suurempi ko esikoilla tässä vaiheessa. Jos keräis nää itsetunnon rippeet ja kantaisi vatsansa koko kansan töllisteltäväksi tässä illan aikana.
Ainiin, ja kyl tää sairaus on, enkai tässä muuten saikulla patsastelis mammalomaan asti. Tasan ei mee nallekarkit raskauksissakaan. Mut kyl tän jaksaa, vaikka aisan päällä istuen!
oi, kohtalotoveri! mulla oli esikoisesta muistaakseni vain pahoinvointia rv18 saakka ja loppuvaiheessa liitoskipuja. veijosta pahoinvointi kesti rv11 asti ja muuten taisin olla aika vähäoireinen, mitä nyt kärsä pamahti puolivälissä niin tukkoon ettei edes nenäkannun suolavesi tullut läpi. kesti synnytykseen saakka. nyt kolmatta odottaessa on vaivaisempi kuin muistan koskaan olleeni ja mahakin on jo ku loppuraskaudessa! jos neljättä vielä tekis niin mitähän sitten...
Poistakyllä. Mä olen kutissutkin jo kuukauden. Yritän inttää itselleni, ettei se voi olla vielä raskaushepatoosia, ja että lopeta vaan se raapiminen. Mutta minkäs teet.
VastaaPoistaunohdinkin tuon kutinan! mulla kutisee mahanahkaa ja tissinalusia :P
PoistaMielialan vaihtelut. Kuvotus, oksentaminen. Kahvi ei uppoa -> vatsa ei toimi. Oudot hajut. Heikko olo. Väsymys, järjetön väsymys.
VastaaPoistaNyt meneillään vasta rv 6+4, joten jos kaikki menee hyvin, on tätä edessä vielä aika helvetillisen paljon ja kauan. Vielä ei voi edes kertoa ihmisille, ei kertoa miksi näyttää aina kilon paskaa syöneeltä. Lapsi no 1 (ja ainoa) täyttää kohta vuoden ja meno vaan yltyy. Me leikimme leikkiä, että mutsi makaa lattialla reporankana ja tyttö katselee Maisaa telkkarista. Vuoden mutsi-momentteja, selkeästi.
-S
mulla oli alussa kans toi ettei kahvi maistunut ja kaikki hajut teki sairaan pahaa. mä pystyin rv 13 saakka töiden jälkeen vaan pitämään veijoa sylissä ja imettämään tuijottaen telkkaa.
Poistaja on täs jäljellä vielä ainakin peräpukamat ja liitoskivut, joista sain iloita edellisillä kerroilla :P
mun on pakko sanoo tähän 2 asiaa. 1. mikä hitto toi sun ukaasi on, et "Kuvien luvaton käyttö ankarasti kielletty. ALL RIGHTS RESERVED." MITKÄ KUVAT? :D ja perään 2. tää anonyymikommentoija on kyllä todella hankala tunnistaa...
Poistahei on mulla kuviakin! tsekkaa ne postaukset, jotka on kirjoitettu perhevapaan aikana eli viimeks viime kesänä :D
PoistaLiitoskivut. Vitutus. Itku turhasta. Paineen tunne down there. Ihastus pastelliväreihin. Raskausarvet. Ylimääräiset karvat. Maksaläiskät. Rasvapatit. (Joko meni liian pahaksi :D ?)
VastaaPoistamullakin oli tuo ihastus pastelliväreihin :D ja vieläpä silleen, että en voinut käyttää vakiovärejäni mustaa ja harmaata, koska ne oksettivat :D tokassa raskaudessa oli vielä pahempi, kerran purjehdin töihin kermanvärisessä pitsimekossa ja bolerossa, koska muut värit yököttivät...
PoistaAi saateris "purjehdin", kiitos päivän nauruista!
PoistaMinä tein alkuraskaudessa semmoisen pastellinvärisen peiton vauvalle, jumalaton homma oli, kun keskivaiheilla se peitto alkoi oksettamaan väreineen. Nyt se muistuttaa väreineen kaikkineen siitä oksentamisesta. Saas nähdä pääseekö kierrätykseen käyttämättömänä.
Keksin lisää:
Ripuli. Ummetus.
no olin kuin suoraan jostain teekutsuilta. brrrhhhh. jännät asiat oksettaa, esim. hankittiin wii kun odotin veijoo just pahimmillaan ja edelleenkin se wiin "perusääni" saa kuvotuksen aikaiseksi.
Poistaah, loppuraskaudessa oli mielenkiintoinen combo: ripuli ja peräpukamat!
Been there, done that. Kaikkea "kivaa" edellämainittua ekat 21 viikkoa. Sitten kaksi viikkoa "keskiraskauden hehkuvaa aikaa" ja sitten alkoivatkin harkkasupparit ja liitoskivut. Taidan olla hullu, kun toivon pikkukakkosta?
VastaaPoistamäkin täs oottelen sitä hehkua... et sä varmaan hullu ole, mulla alkoi vauvakuume viimeksi synnärillä jo :D takana oli synnytys ilman kivunlievitystä... hullu mikä hullu.
PoistaMulla keski- ja loppuraskaus menivät enimmäkseen* poikkeuksellisen vaivattomasti, mutta voi saatana niitä alkuraskauden vaivoja, tai lähinnä sitä yhtä... Iltaisin olin ihan sippi (tosin siitä nyt ei kehtaa edes valittaa) ja aamuisin heikotti joskus niin että piti rynnätä suihkusta kesken pois, kun alkoi silmissä sumeta. Vaan mitäs pienistä, hyvinhän tällaiset kestää. Mutta voi perkele kun mulla oli näiden lisäksi virtsatietulehdus, joka kesti kolme kuukautta. Siis ei viikkoa vaan kuukautta. Yksi ja sama tulehdus, koko ajan, välillä lievempänä ja välillä pahempana. Lisäharmina vielä oksettavanmakuisen sokerittoman karpalomehun juominen joka päivä, eikä se edes auttanut. Tuli siinä viikkojen ja kuukausien mittaan erilaiset antibiootit tutuiksi, ja labrassa olin tuttu naama. Ihan pikkusen alkoi kyrsiä se lähes viikottainen purkkiin kuseminen ja näytteen labraan kuskaaminen. Bonuksena huoli lapsen terveydestä, kun vt-tulehdus alkoi ennen kuin tiesin olevani raskaana ja ehdin syödä kahta sellaista antibioottia, joita ei suositella käytettäväksi raskaana ollessa (onneksi useampi lääkäri vakuutti että oikeasti ei ole syytä huoleen ja sitten rauhoituin).
VastaaPoista* Enimmäkseen mukavasti meni joo, mutta loppuraskaudesta sain sellaiset peräpukamat ettei sitten ikinä ennen eikä ikinä sen jälkeen (ja tähän vimmattua puun koputtamista). Helvetin kivuliaat olivat, kun jo pelkkä hengittäminen ja olemassa oleminen sattui perseeseen! Sitä todellakin suunnitteli reittinsä tarkkaan, ettei tarvinnut ottaa yhtäkään ylimääräistä askelta, koska käveleminen se vasta sattuikin. (Huomasin muuten että kannattaa laittaa lanoliinia niihin pukamiin, koska se vähentää hankausta, jolloin esim. just käveleminen ei tee niin kipeää.) Luojan kiitos ne pukamat ehtivät parantua juuri ennen synnytystä. Mutta niiden ilmestyessä en tietenkään tätä tiennyt, joten mielessäni vilisivät kauhukuvat synnytyksessä silmille räjähtävistä pukamista... Vähän ekstrajännitystä loppuraskauteen!
kolme kuukautta! tajutonta! ei oo herkkua, ei. mä olen toistaiseksi säästynyt raskausajan virtsikseltä vaikka mulla oli muksuna lähes krooninen VTI. noi peräpukamat on mun feivörittiä, en edes halua tietää miltä pers-osasto on ponnistusvaiheessa näyttänyt, kun loppuraskaudessa piti kakkoshädällä käydessä pitää paperilla pukamista kiinni, etteivät vallan pullistu ulos. yäääääk.
PoistaEnnen raskautta mulla oli koko elämäni aikana ollut ehkä yksi vt-tulehdus, sekin lievä ja olis voinut parantua ihan pelkällä karpalomehulla, mutta raskausaikana sainkin kärsiä sitten senkin edestä. (Olipa muuten lohduttavaa kuulla, että joskus raskaus altistaa vt-tulehduksille, ja sitten arvuutella että kestääkö se vitsaus koko raskausajan vai mitenköhän monta viikkoa/kuukautta vielä on edessä. Onneksi ei sentään tuon enempää kestänyt.) Pahimpina kärvistelyhetkinä "viihdytin" itseäni pohtimalla, kumpi on pahempi: vt-tulehdus vai hiivatulehdus. En oikein päätynyt selkeään lopputulokseen. On se hiivakin sellainen perkeleen riesa, jos oikein pahaksi äityy, että eipä naurattaisi silloinkaan jos sellaisen saisi.
PoistaNiin ja olihan mulla alkuraskaudesta jonkin aikaa liitoskipujakin. Tällaiset unohtuvat niin helposti, kun on isompia kärsimyksiä tilitettävänä! :D Mutta ei sekään toki hauskaa ollut, kun alavatsassa/nivusissa tuntui kuin kipeä repäisy jos esim. käänsi kylkeä tai nousi ja lähti liikkeelle liian rivakasti. Tämä siis aikana jolloin maha ei ollut vielä kasvanut juurikaan, joten olin vielä kykenevä tekemään ylipäätään jotain rivakasti.
Mulla ne pukamat oli sellaista enemmän ulkopuolella olevaa mallia, joten perseessä tosiaan tuntui "every breath you take, every move you make". Että todellakin suosittelen kaikkia raskaana olevia liikkumaan vähän väliä edes sohvan ja jääkaapin välillä, koska runsas paikoillaan istuminen edistää pukamien kehkeytymistä - ja sitten tulee itku jos ne pukamat on vielä synnytyksessä tai jopa menee rikki... Auts!
Kyllä kätilöt pääsevät näkemään maailmaa, ai että :D
hiiva on kyl aika messevä vaiva. harvoin muulloin tulee mieleen, että josko penetrois itteesä pulloharjalla (no en oo tietenkän tehny sitä). toimiskohan jotkut nystyräkortsut? mua repäs eilen törkeesti vatsasta kun aivastelin. liitoskipuja ei oo vielä ollut mut eiköhän nekin kohta ala. tai sit mulla on luut levällään vielä edellisestä...
Poistamä hekumoin loppuraskaudesta, että voi kun pääsis sellaiseen pukamankuristusoperaatioon. kaikkee ihanaa haaveilua raskausaikana <3
Nystyräkortsuja paremmin vois toimia jos laittais kortsun sisään jonkin pienen mutta sopivan muhkuraisen esineen... Saiskohan nenäliinoista rutattua kortongin sisälle jonkin sellaisen koiran piikkipallolelua muistuttavan helpotusvälineen? :D
PoistaJep, jo toisessa raskaudessa minulla oli kaikki muut vaivat listastasi, paitsi oksentelu + verenpaineen lasku (pyörtyilin), neuvolan kusitestissä näkyi verta heti ekasta käynnistä ihan loppuun saakka, mitään järjellistä syytä ei löytynyt sille joten olin vähintään kerran kuussa viemässä pisupurkkia labraan. Tos.näk. kyse oli siitä, että helvetillisen kutinan takia raavin itseäni myös sieltä. Hiivatulehduksiakin oli kolme.
VastaaPoistaAi niin, ja liitoskivut alkoivat jo rv 12 ja loppuivat vasta kolmisen kuukautta synnytyksen jälkeen. Ja painoa tuli 27kg. Synnytys sentäs oli helppo ja nopea, joskin meni 9 päivää yli lasketun ajan.
Että meille ei taida tulla kolmatta muksua.
mulla oli ekassa nla-pissassa jotain sekaflooraa ja sit kun kävin tarkemmissa, niissäkin oli. vaikkei siis mitään tulehdusta näkynyt. mulla oli ekassa raskaudessa hiiva koko ajan, tokasta en muista eli ei varmaan juuri ollut ja nyt sit on, eikä ainakaan gynodaktarinin salva auta vittuakaan (kirjaimellisesti :D).
PoistaVoi kyllä.
VastaaPoistaJa mulla oli vielä lisäksi kummassakin raskaudessa pahoinvointi ja oksentaminen rv 4 --> synnytys.
Että semmosta.
-Iitu
mahtoi herättää käänteishilpeyttä nää "alkuraskauden aamupahoinvointi" -faktat tuossa tilanteessa?
PoistaKyllä -aamupahoinvointia parhaimmillaan ja anti-iloa.
VastaaPoistaKaikista parhaimpina koin vinkit välttyä pahoinvoinnilta, kuten että syö tasaisin väliajoin. No minä söin ja sitten kaikki tuli ulos. Ja sitten olisi ilmeisesti pitänyt syödä uudelleen ja taas sama uudelleen alusta, eh?
Syö tasaisin väliajoin my ass. Milläs syöt kun pelkkä ruuan näkeminenkin kuvottaa, siis kaikki muu kun vesi, jopa hedelmät... Allekirjoitan joka kohdan lukuunottamatta oksentelua, kuvotus jatkunut nyt reilu 20 viikkoa ja 8 vk olis vielä laskettuun aikaan. Mä vaan en oksenna, en sairasta edes oksennustautia vaan saan ripulin... Jatkuvasta kuvotuksesta johtuen painonnousu on olu maltillista, jopa liian, just valitti neuvolan th tänään, että en syö kunnolla. Syönpäs, kaikkea kylmää, lämmin ruoka ei ole uponnut kuukausiin. Lähtöpainoltani lähes 20 kg ylipainoisena uskallan väittää, ettei ole niin vaarallista vaikken hirveästi saisi lisää painoa tässä raskausaikana. Voin muuten lisätä oirelistaan raskausdiabeteksen... Sen lisäksi, että on kaikki muut vaivat, ei niitä saa edes helpottaa herkuilla :-(
VastaaPoista