siis minä. kukaan näitä jonniinjoutavia jaarituksia lukenut ei lie välttynyt havaitsemasta, että en ole mikään kurikuningatar. en edes usko kovan kurin kasvattavan kunnon kansalaisia, päinvastoin. isomman lapsen kaveripiiriä seuratessani olen myös huomannut, ettei ankara karkkipäivämeininki johda juurikaan muuhun kuin ahmimishäiriöön ja makean syömiseen salaa. liialla vahtaamisella kehitetään sosiopaatteja ja ulostettaan säilöviä anaalifriikkejä 4D-dokumenttien matskuksi.
meillä ON perussäännöt: koulu pitää hoitaa kunnolla, toisia ei saa lyödä tai muuten pahoinpidellä, ei haukkua (paitsi koira), tavaroita ei saa viedä kädestä, mitään ei saa tahallaan rikkoa tai sotkea jne., ei saa valehdella. yms. perusmoraalia siis. ja tiiättekste, se on toiminut! mutta meillä ei ole pakko syödä pöydän ääressä tai lautasta tyhjäksi eikä edes maistaa, jos liikaa epäilyttää (esikoinen maistaa silti lähes kaikkea eikä ole kovin nirso paitsi kouluruokien suhteen - ja voiko häntä siitä syyttää, jos koulussa tarjotaan esmes raakaa broilerikiusausta?), vahingoista ei suututa, ei ole pakko peseytyä päivittäin (paitsi pestä hampaat, ja kädet pestään aina sisälle tullessa ja vessakäynnin jälkeen yms. mutta koululainen se meillä se vierailijoitakin vahtiva käsienpesunatsi on.. lisäksi kariesbakteeritartuntaa vältetään), ei tartte pukeutua äidin valitsemiin vaatteisiin, ei sitä sun tätä. karkkipäivää ei tosiaan ole vaan joskus kauppareissulla koululainen saa valita jotain hyvää, jos haluaa (usein haluaa eksoottisia hedelmiä!) ja sokerinatsien kauhuksi kuopuskin on vedellyt jopa puuroaan vaniljasokerilla maustettuna, kun ei muu versio viikon paastoamisen jälkeen maistunut. limppareita meillä ei muuten vaan osteta paitsi edellä mainittuna "jotain hyväänä".
mun lapset kasvaa kuin minä ja siskosein. eikä meistä ole toistaiseksi tullut rikollisia, ellei maisterius ole pian rikos. tai ne kaks taitaa kohta vääntää väitöskirjaa, mie en jaksa moiseen ryhtyä kun oon niin laiska, tyhmä ja saamaton :D
Mä uskon, että lapset kasvaa parhaimpaan lopputulokseen silloin, kun kukaan ei yritä kasvattaa niitä. Eli kun aikuiset toimivat oman järjen mukaan eivätkä suositusten sanelemana. Musta tuntuu, että äitien paineet johtuu pitkälti siitä, miten nykyään lasten kasvattamisesta on alettu luomaan jotain ihmeellistä rakettitiedettä, jota se ei todellakaan ole.
VastaaPoistajuur näin. mun pikkusisko oli jossain lehtihaastattelussa sanonut, että ei meitä ole kasvatettu vaan me ollaan kasvettu siinä suht normijärkisen perheyhteisön keskellä.
PoistaOon samaa mieltä Krisin kanssa; liikaa sääntöjä, liikaa paineita ja johonkin matkan varrelle on kadonnut se maalaisjärki. Jotenkin itse ajattelen että otetaan tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat ilman kauaskantoisia kasvatussuunnitelmia ja katsotaan kuinka pitkälle pötkitään :D
VastaaPoistaveit jalat suustani :D
PoistaNo mutta onhan tossa jo hirrrveesti natsimutsismia! :D Siis joku käsienpesu ja kariesvälttely, aika rankkaa!
VastaaPoistaMeillä nyt on vasta tuo 2-vuotias, mutta säännöt on muovautuneet varmaan omien "arvojen" ja kaiketi sen maalaisjärjen mukana. Sokeria en tarjonnut vuosikkaalle, koska se ei sitä tarvinnut eikä osannut pyytää - nyt voin ihan hyvin antaa joskus jälkkäriksi jätskiä tai tarjota palan piirakkaa kun käy vieraita. Karkkipussi on kuitenkin toistaiseksi "äidin pastilleja", lähinnä ehkä siksi että saan syödä sen ihan rauhassa ;) Samalla tapaa on toimittu telkkarin kanssa - kun se ei kiinnostanut, ei sitä katsottu. Nyt lapsi jaksaa katsoa viisi minuuttia muumeja ja pikku kakkosen tunnarin, eli edistystä on tapahtunut!
Täysin ehdoton kuri taitaa olla meillä vaan toisen satuttamisen suhteen. Ei saa lyödä, ottaa kädestä, töniä tms. Lautasta ei todellakaan ole pakko syödä tyhjäksi, mutta ruokapöydässä ei myöskään älyttömästi pelleillä että muut saa syötyä. Omasta lapsuudestani muistan eräänkin "syöt tai itket ja syöt"-hernekeittoepisodin, ja sitä en tahdo toistaa.. :D
Tavallaan olen Krisin ja Adan kanssa samaa mieltä, että lapsia yritetään ehkä nykyään liikaa kasvattaa oppikirjan mukaan ja täydellisesti oikein. TOISAALTA luulen, että joissain perheissä rajojen asettaminen on vähän hukassa, kun halutaan välttää niitä oman lapsuuden traumoja ja tarjota lapselle hyviä kokemuksia, laatuaikaa ja kaikkea muuta hyvää, jonka sitten sellainen tylsä kieltäminen pilaa. Henk.koht. mua ärsyttää esimerkiksi leikkipuistoissa ne _vanhemmat_, jotka ei mitenkään reagoi lastensa huonoon käytökseen. Joskus täytyy vaan kestää pettymyksiä, oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta.
Äitini on kyllä ollut varmasti varsin pätevä kasvattaja, ja hänkin on todennut että lapsista on tullut niin hyviä juuri siksi ettei meitä ole mitenkään kasvatettu vaan on annettu kasvaa, esimerkin varjossa. Kauniit käytöstavat, muiden huomioiminen ja vaikka se ruokapöydässä viihtyminenkin kun opitaan varmasti ihan vaan tekemällä ja näkemällä. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kyllä ne lapset taitaa parhaiten kasvaa rakkaudella ja jonkinmoisilla rajoilla.
Olipa hyvä kommentti. Etenkin tuo viimeinen kappale sai pään nyökyttelemään.
PoistaFiksuja naisia täällä ;) Nämä asiat alkavat kiinnostaa kun viime aikoina kotona on nähty jos minkälaista tantrumia ja meidän kiltistä taaperosta on alkanut mönkiä esiin ties mitä uhmakkaita piirteitä.. Rajoja ja rakkautta siis ;)
Jee, fiksu nainen on vallan otettu tästä vastauksesta :D Mulla vaati kyllä opettelua juuri tuo, että siitä "haluan vastata kaikkiin vauvani tarpeisiin"-moodista sai vaihdettua "taapero vaatii ja on pakko kieltää"-tyyliin. Kun ihan pelleilyksihän se menee, jos tuollainen alle metrin mittainen saa päättää ihan kaikesta.
PoistaTänään juuri 2-vuotisneuvolassa terkkari sanoi aika kivasti, että uhmaiässä täytyy vaan opetella kohtaamaan niitä elämän pettymyksiä. Kotonahan ne on hyvä ottaa vastaan, ja meillä ne ainakin purkautuu eniten juuri kaikenkestävään äitiin...
Ollaan joskus kavereiden kanssa mietitty, että mistä kumpuaa se suomalaisten kyvyttömyys nauraa itselle ja päästä yli pettymyksistä tai epäonnistumisista. Onko meillä vaan vahvana kasvojen menettämisen pelko ja joku sisäänrakennettu häpeä, vai voiko kasvatuksella vaikuttaa? Nojuu, tämä menee vähän ohi aiheen, mutta tulee nykyään aina mieleen kun uutisissa näkyy taas yksi äärimmäiseksi viety reaktio epäonnistumiseen.
krhm, kauniista käytöstavoista mulla onkin sanomista... kiroilu ei ole meillä erityisen kiellettyä. johtuen erityisesti siitä, että tietyissä tilanteissa MÄ kiroilen kuin merimies. joten olisi kaksinaismoralistista rangaista siitä lasta. esikoinen kyl huomauttelee mulle kiroilusta. koulun kehityskeskusteluissa olen kertonut opettajalle, että kiroilua ei sitten ole opittu kavereilta vaan ihan äidiltä. koulussa poika ei kiroile, toisin kuin äitinsä töissä :D joten pojasta polvi...
Poistaoot ihana <3
VastaaPoistaite oot <3
PoistaMeillä lapsella on kuri, mutta vain silloin kun se on turvallisuuden tmv.takia välttämätöntä. Mä ajattelen kaikesta lapsen keksimästä kepposesta ensin että voi helvetti (koska mulle on opetettu kotona niin), mutta sitten kun kerkee asiaa ajatella niin annan toisen kehittää mielikuvitustaan. Jos haluaa heilutella verhoja niin siinähän heiluttelee, pahinta mitä siinä voi sattua on että ne tulee alas :)Raja löytyy siitä että mun astioita ei oteta leikkeihin (eikä hygieniajuttuja)eikä toisia ihmisiä, kissaa tai hamstereita (no yleisesti eläimiä, mutta nämä on kotona) kiusata miltein kaikki muu on vapaata "riistaa" =)
VastaaPoistaJa mitä tohon aiemmassa kommentissa mainittuun puisto"kulttuuriin" tulee niin olen kyllä ottanut tavaksi oikaista myös niitä lähimmäisen lapsia jotka jostain syystä ottavat oikeudekseen tölviä, murjoa, haukkua tmv. omaa kersaani tai vaikutuspiirissäni olevia muiden kersoja.
Sattui tässä vähän aikaa sitten että oma 2vee ja kaverin 3vee olivat huvipuiston pomppulinnassa. Jonkun kolmannen 3-4vee töni lähes kaikkia linnassa olleita agressiivisesti. Kaveri (iso mies) käski kiusaajan lopettaa, kylläkin vasta siinä vaiheessa kun hänen 3veen kimppuun käytiin. vieras mukula lopetti välittömästi ja hetkeä myöhemmin isänsä tuli hakemaan hänet pomppulinnasta. Mietittiin siinä kaverin kanssa että miksi kukaan muu niistä paikalla olleista vanhemmista ei siihen toimintaan puuttunut?! Siellähän oli valloillaan ihan klassinen "koulukiusaaminen" josta niin kauheasti ollaan joka puolella huolissaan... mitä tekevät äidit ja isät jo taaperoiden kohdalla: ummistavat silmänsä ja antavat kiusaajan kiusata rauhassa :/ surullista
mullakin on lähtökohtana tämä turvallisuus/terveysaspekti, lapsen oma ja muiden. ja mä olen just sellainen paheellinen vieraidenkin lasten kieltäjä, jos käytös menee normimoraalin ulkopuolelle.
Poistamusta tuntui että meidän lapset kasvaa niinkun pellossa ja että en mä natseile. oltiin viikko miehen siskolle, ja mulla meinas käpy palaa kun siellä oli vähän eri juttuja esim wiillä pelaamisesta, siitä paljonko päivässä voi katsoa tvstä, saako jäätelöä syödä ennen ruokaa, nukkumiset ymsyms :D joskus näinkin.
VastaaPoistamä en muuten ole erityisemmin rajoittanut pelaamista enkä telkkua tiettyyn tuntimäärään tai pakota koululaista joka päivä ulos. tilanteen mukaan lähinnä. jos on joku tylsä sadepäivä, saa pelata enemmän, ei tartte mennä pihalle kuravelliin seisomaan. kun en mäkään jaksa olla mikään ohjelmatoimisto :D
PoistaNo jos 4v ja 2x5v alkaa katsomaan kolmatta lastenelokuvaa putkeen, musta se on aika paljon :D kyllä meilläkin katsotaan aamulla lastenohjelmia, ja iltapäivälläkin.
PoistaUlos ei onneksi tarvitse pakottaa, kolmesti päivässä vähintään kuuluu että saako mennä.
no kolmas leffa putkeen kuulostaa jo paljolta :D ja se toinenkin... mut kyl tänään toi koululainen on kauppareissu-ulkoilua lukuun ottamatta pelannut nörtti-rakentelu-peliä verkossa jo muutaman tunnin. suuri ulkoilun ystävä se ei ole toisin kuin taapero, joka on koko ajan tuomassa kenkiä... nytkin, kun vettä tulee ku aisaa :D
Poistano siis meidän lapset on varmaan vaihdokkeja, menis ulkona kaiket päivät ja minä en :D mistä ihmeestä ne on voineet sen oppia, sanonpa vaan. onni tällä hetkellä oktalo ja lapset pihalle yksinään vaan, paitsi tuo 1v..
PoistaPitääpä vielä palata tähän aiheeseen. Joo se on ärsyttävää, jos lapsen oma äiti ei puutu lapsensa huonoon käytökseen. Vaikka todella kannatan "koko kylä kasvattaa" -asennetta, huomaan valitettavasti etten itse oikein osaa kasvattaa muiden lapsia. Varsinkin jos lapsen äiti istuu siinä vieressä. Tietenkin suojelen omia lapsia ja rajoitan Omien lapsien kautta", mutta oletan että se lapsen oma vanhempi käskee lapsen esim. pyytämään anteeksi. Minusta se on sen tehtävä. Varsinki kun itse hoen tuota omilleni. Mutta pelkään konflikteja, joten en hirveesti muuten komentele toisia lapsia, ellei nyt suoranaisesti joku ole pää edellä jonnekkin tippumassa tmv.
VastaaPoistaJa ihanaa kun joku muuten myöntää olevansa kiroileva äiti. Ärräpäät lentelee meikälläkin välillä turhan railakkaasti.
en mäkään ihan heti hönkäse kasvattamaan muiden kersoja, jos vanhemmat tai muut vastuuhenkilöt ovat siinä huudeilla. mutta jos eivät ole tai eivät reagoi, puutun kyllä. oon mä päiväkodin pihallakin omaa lasta hakiessa ehtinyt kieltää vaistomaisesti hiekanheittelyä ennen ketään hoitajaa... ja meidän pihalla leikkii muutama viikari samasta taloyhtiöstä ilman valvontaa, jos huomaan niiden puuhastelevan älyttömyyksiä niin huudan parvekkeelta :D kerran sain vastineeksi pyllistyksen ilman housuja, ja huusin että nyt saatana se perse niihin housuihin tai käyn kertomassa äidilles. ei oo ihan lapsen oman turvallisuuden mukaista heittää housuja nilkkoihin vieraan aikuisen edessä.
VastaaPoistamä olen opettanut mun [kultaisen käytöksen kirjan mukaan kasvatetun] aviomiehenkin kiroilemaan. kyseenalainen lahjakkuus :D