kävimmä tukholmassa, risteillen. edellisestä reissustani olikin seitsemän vuotta. ihmekös tuo, kun nytkin ensimmäisenä yönä meni maarianhaminaan saakka valvoessa ja kuikuillessa ikkunasta vaahtopäitä uppookstäälaivauppookstäälaivauppookstäälaiva. mieskunta nukkui tietenkin perse homeessa.
kyseessä ei ollut mikään disaininmetsästysreissu, liikkeellä oltiin lapsten ehdoilla. eli vasa-museossa* ja gröna lundissa. gröniksen vieressä vetäistiin pirun hyvät ja edukkaat pitsat paikassa nimeltä olikohanse lejonberg. varmaan paras kasvispizza ikinä! päivän hortoilun jälkeen lilluimme - edelleen esikoisen toivomuksesta - laivan ihmisliottamossa. sen ja tukevan ilta-aterian jälkeen kuulkaa uni maistui, jopa minulle.
nyt mulla on sit ihan urpoa, kun esikoinen on isänsä muassa parin päivän reissulla maakunnassa ja miehen patistelin mökille.
taapero osaa muuten nousta seisomaan vessanpöntön kannelle noin 30 sekunnissa.
mulla on alkanut viimeinen raskauskolmannes (kai, rv kohta 29?)! oon taas väsy! ja neuroottinen!
*) siis vain ruåtsalaiset (ja ehkä ranskalaiset) voivat tehdä megaluokan turisteilukohteen paatista, joka ei saatana soikoon pysynyt pinnalla merillelaskussa! eikä niitä edes hävetä moinen suunnittelun kukkanen.
Kiva reissu ollut varmaan teilläkin! Noi on ihan mahtavat tuo Wasa museo ja Grönalundi, on vaan niin kauan kun itse on tullut oltua.
VastaaPoistaSitä omaa rauhaa kaipaa välillä ja sitten kun sitä saa niin saattaakin olla ihan hoomoilasena ja jopa kaivata pesuetta kotiin. Tää kuuluu varmasti niihin moniiin käsittämättömiin äitiysristiriitoihin mitkä pysyvät mysteerinä varmasti loppuun saakka...
jep, lasten ilo = minun iloni :)
Poistaoli ihan outoa olla kotona vain taaperon kanssa! mies ajelikin illalla kotiin, kun mökillä alkoi sataa. mut mä nukuin ihan älyttömän huonosti, kun esikoinen ei ollut kotona. mulla on rauha sielussa vain, kun lauma on koossa...