se on varmaan toi imetysviikko, joka on kirvoittanut maitoaiheisia postauksia moniin blogeihin. joissain kävinkin kommentoimassa. sillä aikaa, kun kärvistelin toissayöstä tähän aamuun tiehyttukoksen ja rintatulehduksen rajamailla, kommenttibokseihin oli kertynyt niin pal näkökohtia, että päädyin tekemään ihan ihkaoman kirjoitelman aiheesta.
olen imettänyt isompia lapsia 2v4kk (4kk täysimetystä) ja 1v3kk (6kk täysimetystä) ja nuorinta nyt vajaat 2 viikkoa. jokaisen lapsen imetyksen alku on ollut yhtä tuskaa, koska mulla nousee maito kunnolla vasta 72h istukan irtoamisesta ja sitä odotellessa vauvat ovat ehtineet jäystää nännini kirjaimellisesti vereslihalle. ensimmäinen imetysviikko on aina mennyt siten, että olen itkenyt ja kiroillut kivusta lapsen iskiessä kiinni rintaan. tästäkin syystä kaikki kolme lastani ovat saaneet lisämaitoa, kaksi ekaa jo synnärillä ja tämä kolmas kotona. jokaisen imetyksen alkuvaiheessa olen myös saanut tuta tiehyttukoksia, joista tämä kolmas kerta oli pahin. en siis yhtään ihmettele, että joku luopuu hommasta jo alkumetreillä. on tää joskus sellaista itsekidutusta. mutta sitten kun homma alkaa sujua, niin imetys on ollut minusta helppoa. helpompaa ainakin kuin itselleni on pullojen kanssa läträäminen, etenkin öisin.
omasta hyvästä imetyshistoriasta huolimatta imetysnatsia minusta ei saa tekemälläkään. ei muiden eikä itseni suhteen. minulle hlökoht on aivan yks hailee, millä muut lapsensa ruokkivat. kunhan ruokkivat eivätkä pidä nälässä (siihen pitäisikin jo puuttua, koska lapsen ruokkimatta jättäminen on rikos). imetysasioissaKIN pitäisi vastamulkoisen sijasta nähdä ja ymmärtää niitä harmaan sävyjä:
- esikoisen serkku alkoi nukkua yönsä heräämättä 2kk iässä, jolloin aika pian äidin maidontuotanto hiipui päiväimetyksistä huolimatta ja tarvittiin korviketta. klassisesti lapsi alkoi hylkiä rintaa, koska pullosta ravinto tuli helpommin. äitihän olisi voinut saada "maidon riittämään" herättelemällä lasta öisin rinnalle tai heräämään itse pumppaamaan, mutta siinä ei nyt olisi ollut helvetinkään järkeä. ainakaan minusta.
- mulle erittäin läheisen ja tärkeän ihmisen eka lapsi kieltäytyi rinnasta ihan pienestä pitäen. äiti yritti ja yritti imettää imetysohjaajien avustuksella mutta vauva ei halunnut imeä rintaa. imetyksen epäonnistuminen oli yksi syy siihen, että äiti sairastui synnytysmasennukseen. jälkikäteen äiti kertoi, että minun esikoiseni "superimetys" (vaikka en korostanut sitä koskaan, saati brassaillut sillä) oli syyllistänyt häntä ja hän oli kokenut itsensä huonoksi äidiksi, koska ei saanut lastaan imetettyä.
niin ja vaikka mä olen niitä äitejä, jotka eivät kaipaa sitä omaa aikaa vaan - ehkä johtuen tiivistahtisesta työelämästä, jossa ehdin nuorempien lasten välissä olla taas reilun vuoden - relaavat parhaiten kotona lasten kanssa, meillä on varalla muutama luomukorviketetra. jos dydölle iskee vaikka mamman kauppareissun aikana nälkä. pakastimessa on myös joitain valumamaitopusseja mutta olen sanonut miehelle, että syöttää kumpaa parhaaksi näkee. olisihan se miehelle perin vittumaista, että hysteerisen akan pelossa kantelisi nälässä kiljuvaa lasta sen sijaan, että turauttaa maidot pulloon ja loihtii tyytyväisen lapsen. toka lapseni oli yliherkkä korvikkeelle, joten mun piti pumpata aina maitoa jääkaappiin vähintään puoli desiä, jos aioin käydä jossain ilman lasta. aina se väkisin pumpattu määrä ei riittänyt, joten vastassa oli nälästä huutava lapsi. ja olen todella kyllästynyt pumppaamiseen, koska harjoitin sitä 2 kk työpaikan vessassa saadakseni lapselle seuraavan päivän lounasmaidot.
että semmosta. piis.
ps. eniten ärsyttää eivät-edusta-imetystä-koskevaa-lääketieteen-alaa-MIEHET, joilla on mielipiteitä imetyksestä suuntaan tai toiseen. mä en puutu sun pippeliasioihin, älä sä puutu naisten tissiasioihin.
Paras peeäs ikinä!
VastaaPoistatänks! viittaa mm. erään ituhipin blogikirjoitukseen ja niihin miehiin, jotka esim. kieltävät lapsensa äitiä imettämästä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKomppaan, taas meinasi lapset herätä kun tuli nk. repslol.
VastaaPoistamission accomplished :D
PoistaTää oli mitä mainioin teksti aiheesta, itkettää ja naurattaa mutta silkasta riemusta ja samaa mieltä olemisesta vain! :'D
VastaaPoistaKiitos.
kiitos Liina! kun lueskelin noita kommentteja eri puolilta, oli pakko tuoda taas tässäkin asiassa esiin ne harmaan sävyt.
PoistaErittäin hyvä kirjoitus. Oli muuten hyvä pointti tuo yöimetys; itse en tässä aivojumissa ole tuota jotenkin tajunnut ajatella ollenkaan (vaikka joka paikassa tuota yöimuttelun tärkeyttä korostetaankin). Tuosta tuli ihan mieleen oma äiti, joka sanoi, että sen maidontuotanto hyytyi, kun mä olin 3 kk, mutta mähän tosiaan aloin nukkua kokonaisia öitä tuossa iässä. Makes sense.
VastaaPoistakiitosta vuan! osallahan päiväimetys riittää ylläpitämään tuotantoa mut kaikilla ei.
PoistaYada yada :D. Näin just, kaikkien tissiasiat on henk.kohtasia ja pitäisi älytä, että näissäkin asioissa on tuhat eri taustaa, eikä koskaan voi yleistää yksilöön, vaikka ryhmiin ehkä voikin.
VastaaPoistaSe vaan on lisättävä pippeliasioita, että: " I don't know how you guys walk around with those things." (Elaine, Seinfeld).
Tsemppiä tukoksen hoitoon, olen kuullut että ehkä v*sin ja kipein vaiva ikinä. Rikki olevat nännit olivat kyllä kans aika kipeähkö kokemus. Mut kyl se siitä, bepanthenia tai jotain.
ja induktiivinen päättely on tässäkin, hmm, typerää: se, että jos itsellä menee putkeen tai itse ei pysty/halua imettää joko lainkaan tai esim. julkisesti, ei tarkoita että muiden pitäisi tehdä sama ratkaisu.
Poistaniin ja bepanthen oli jo toista kertaa mukana synnärillä. tosin hippisairaalan hippiosaston hippihengessä mulle ehdotettiin hippi-lansinohia mutta se haisee liikaa lampaanpaskalle :D
PoistaTähän induktiiviseen päättelyyn on pakko sanoa (kun nyt näköjään avaudun täällä kaikkien kommenttien perään), että rakastin sitä Verskille kommentoinutta mutsia, joka ihmetteli, et miten loppuraskaus voi muka olla niin kamalaa, kun ei hänellä itselläänkään ollut (ja sit esimerkkejä siitä, miten hienoa oma loppuraskaus oli) :D Paras! Omien kokemusten yleistäminen yleiseksi säännöksi on aina ihan sairaan toimiva tapa hahmottaa maailmaa.
Poistamulla on nyt menossa tuo "tissit verillä"-vaihe. Sama oli viimeksikin, ja nyt mennään taas hammasta purren. Mutta kyllä se tästä. Jos nyt ei tulisi tuota tulehdusta, ai että on varmaan tuskaa.
VastaaPoistaTosin mä sain nyt hammassäryn. Ja voin sanoa, että mieluummin synnyttäisin toisen kakaran uudestaan tällä viikolla, kuin menisin hammaslääkäriin.
kohtalotoveri! jossain vaiheessa miehelle totesin, että ihme että ihmiskunta on ylipäänsä jäljellä kun jälkeläisten ravitseminen on näin tuskallista...
Poistamulle tuli utaretulehduksen lisäoireena kolmoishermosäryn tyyppinen särky, kun kallonpohjalihakset veti jumiin. eli tissituskan lisäksi vihloo korvantaustoja niin että itkettää, purentalihakset on kipeät ja ikeniäkin pakottaa...
Imetys blaa blaa blaa, meillä imettää nykyään enää vain lapsi nukkejaan. :D
VastaaPoistaIkinä ei tuttipulloa huolinut, korviketta saanut ja kiinteä ravinto alkoi olemaan sen juttu vasta puolitoistavuotiaana (vuosikkaaksi asti sitä laatattiin aika säännöllisesti heti ruokailun jälkeen, senkin jälkeen sitä syötiin hyyyyyvin nihkeästi), jolloin uskalsin vetää maitohanat kiinni. Joskus pitkä imetys ei ole hippisupermutsivalinta vaan välttämätöntä. :)
mutta siinä kato kohtas sitten lapsen tarpeet ja mutsin tuotanto! en mäkään koe itseäni hippisupermutsiksi vaikka tuon esikoisen imetys olikin melko pervo suoritus. tokn vieroitin siinä vaiheessa, kun alkoi puremaan nänniä. not nice.
PoistaNo näin on. Niiden joidenkin mielestä ihan kamalan huonojen täysimetystilastojen takana on aika monenlaista stooria. En myöskään ymmärrä, miksi sitä nälkäistä vauvaa pitäisi pitää huutamassa ja odottamassa jotain lenkiltä palaavaa äitiä, jos purkissa on maitoa tarjolla.
VastaaPoistaHuomasin kyllä itsekin, että pääsen tästä aiheesta melkolailla tiloihin, vaikka en ole järin kiinnostunut siitä, mitä toiset vauvoilleen syöttää.
Mä en muuten tajua, että miks täysimetystä edes tilastoidaan, eli että miksi kukaan on siitä ylipäätään yhtään kiinnostunut.
PoistaSiis että mitä haittaa lapselle on siitä, että sitä ei TÄYSimetetä, jos sitä imetetään kuitenkin? Kertokaa, mä en ummarra.
Mä tosin en muutenkaan oikein purematta niele juuri mitään imetyksenpuolustelua. Ei siis siksi, että olisin imetystä vastaan, vaan koska ne perustelut on aina niin huonoja. Mun ykkösinhokit on
- läheisyysperustelu
ja
- vastustuskykyperustelu.
Jaaa sitten halusin vielä sanoa, että mua hävettää ihan helvetisti se tänpäiväinen IMETYSFLASHMOB. Mut mä olenkin helpostimyötähäpeävä.
Sori Liisa, että tää mun avautuminen tulee nyt kokonaan tähän sun kommentin alle :D
Mun mielestä näyttää siltä, että myös tuo tempaukseen mukaan raahattu kersakin on myötähäpeissään äitinsä puolesta. :D
Poistahttp://suomenkuvalehti.fi/kuvat/2012/10/17/imetys-flash-mob-tempaus-j171679v?fb_action_ids=10151467554554112&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=%7B%2210151467554554112%22%3A270874083014982%7D&action_type_map=%7B%2210151467554554112%22%3A%22og.recommends%22%7D&action_ref_map=%5B%5D
Kris: mietin tänään (vessassa :D) tuota samaa vastustuskykyhommaa, että vaikka meitä kolmea siskosta on hädin tuskin imetetty lainkaan (isosisko oli keskonen, pikkusisko hylki rintaa) niin ollaan kaikki oltu ainakin tähän ikään mennessä keskimääräistä terveempiä ihmisiä. ei allergioita, flunssaa yms. todella harvoin ja lievänä. uskon siihen vaikuttaneen eniten sen, että ollaan eläinmaatilalta peräisin. mun toka lapsi ei ollut kertaakaan kipeä ennen tarhaa ja uskon olevan kiittäminen koiraa.
Poistaniin ja haittaa ei-täys-imetyksestä on se, että korvike on saatanasta! Liisan blogissa on hyvä keskustelu aiheesta. mun toka ois varmaan saanut ajoittain korviketta mut kun oksensi ne kaaressa ulos, oli vähän niinku puolitahaton täysimetys. ekan kohdalla, no, uskoin kaiken mitä synnärillä ja neuvolasta sanottiin.
Liisa: mitähän tuossa yleensä hengaavat teinit ovat tykänneet, kun ne on karkoitettu imetyksen voimalla...
No sehän ON ihan järjetön väite, että vastustuskyky olis jotenkin kiinni rintaruokinnasta. Tai siis siinä on niin vähän järkeä, etten tajua miten kukaan voi perustella sillä mitään. Koska: entäs suukot? Kaikki jutut mitä lapsi laittaa suuhun? Kuten omat sormensa? Jotka on sitä ennen olleet jossain... pyllyssä? Eikä se pullosta juominenkaan mitenkään steriiliä ole.
PoistaToi läheisyysjuttu samaten. Miten voi ylipäätään antaa maitoa sylivauvalle ilman, että homma menee väkisinkin aika läheiseksi?
Niinno, tietty hörppyyttämällä :DDD
Tekis mieli avautua hörppyyttämisestäkin, mut kun just avauduin ni ei jaks.
Tosta imetysflashmobista vielä, että mä en ymmärrä, miksi tissin kiskominen esiin kahvilapöydässä EI saisi hämmentää kahvilan muita asiakkaita. Ei siinä mistään yliseksualisoitumisesta ole kyse. Ei miestenkään tissit ole mitenkään yliseksualisoidut, mutta kyllä mua silti hämmentäis ihan hitosti, jos joku mies kiskois itseltään paidan jossain pankin odotustilassa.
Ja tissin kiskomisella esiin tarkotan kirjaimellisesti just sitä. Mulle on aina ollut mysteeri, miten jotkut onnistuu imettämään julkisella paikalla niin alastomina kuin onnistuvat, ja että miten kukaan edes viitsii. Ei musta ainakaan tuntunut omat (tai kenenkään muunkaan) tissit mitenkään vähemmän intiimeiltä vartalonosilta silloin, kun hoidin niillä vauvan ruokkimisen. Lyön vetoa, ettei huivin alla, paidan sisällä tjsp. imettävää naista mulkoile kukaan yhtään mitenkään, vaikka imetyspaikka olis mikä.
Eri asia on sit tahallinen järkyttäminen, mut miks kukaan haluais sitä tehdä silleen kehenkään kohdistamatta julkisella paikalla? :D Meillä on yks perheenjäsen, jolle kaikki vartalontoiminnot on aika vieraita ja pelottavia juttuja, ja sen läsnäollessa kyllä mielelläni imetin mahdollisimman suurieleisesti.
kato kun pullosta korviketta antavat vanhemmat ruokkivat sitä lasta tietysti sitterissä tai muussa paholaisen keksinnössä eivätkä sylissä.
Poistamun on nyt pakko tunnustaa, että mä olen niin kehno ympäristön havainnoija, etten edes muista milloin olisin nähnyt kenenkään imettävän tai pulloruokkivan lastaan esmes tuolla kauppakeskuksessa. mut jos joku tulis joskus nillittämään mulle (tuskin) mun piiloimetyksestä, niin potkaisen, lyön tai heitän jollain silmään.
Luin Liisan blogista sen koko keskustelun. Oli ihanaa lukea jotain niin järkevää.
PoistaEhkä vielä toivoisin semmosta yleisilmapiiriparannusta, että kellekään ei tulis tarvetta selittää 3 konekirjoitusliuskan verran, että miksi ei ole imettänyt omaa lastaan ollenkaan tai vain näin ja näin pitkään. Etenkin toivoisin, että sellaiset äidit jotka on heti lapsen syntymän jälkeen vähän normaalia hankalammassa tilanteessa, kuten esim. keskosten tai kaksosten äitejä, tajuaisivat olla ruoskimatta itseään siitä, jos kaikki ei menekään ihan niin kuin jossain imetystukisivuston kultaisissa ohjeissa. Paljon puhutaan siitä, että äidit on susia toisilleen yhteisen köyden vetämisen sijaan, mutta kyllä pahinta hallaa tekee moni äiti ihan itse itselleen.
Just esimerkiksi kuvittelemalla aina julkisella paikalla imettäessään, että joku kyylää tuomitsevasti.
Mä en tiedä onko täällä nyt jo valmiiksi kerätty kierroksia mun blogissa käydyn kiihkeän keskustelun takia, mutta tuun nyt vielä vähän rähisemään :D
PoistaVastustuskyvystä: Ei kai "vastustuskyky ole kiinni rintaruokinnasta", mutta onhan siinä maidossa vasta-aineita taudeille, toisilla lapsilla varmaan niiden vaikutus on suurempi kuin toisilla. Yksittäisen ihmisen kohdalla on kyllä varmaan aika pitkälti arvailua, mikä sairaus tai sen puute riippuu rintamaidosta. (Meillä esim suositusten mukaan imetetty vauva vältti vanhempien sairastaman noro-viruksen mutta ei säästynyt maitoallergialta, mene ja tiedä mistä syystä.)
Läheisyydestä: Olen nähnyt vauvoja, jotka matkustavat vaunuissa tuttipullo tuettuna jollain konstilla suuhun. Eli maitoa VOI antaa ilman kovin suurta läheisyyttä.
Täysimetyksestä: Itse en haluaisi "rikkoa" oman vauvan täysimetystä useammastakin syystä, yksi suurimmista on ehkä ihan vaan se korvikepurkin sisältö. Lehmänmaidolle altistumisen ja diabeteksen yhteydestä ei kai vielä saa sanoa mitään virallista, mutta kyllä sekin mua kiinnostaa. Jos tilanne kuitenkin jossain vaiheessa niin vaatii, niin sitten kaivetaan korvikkeet esiin ja ollaan ajattelematta liikoja.
Flashmobista: Voi huoh.
Ihan noin lyhyesti toivoisin vaan parempaa imetystukea ja -ohjausta niille, joilla mahdollisuus imetykseen on. Itselleni imetys oli/on kohtalaisen helppoa ja tosi luonnollista, yhden allergialääkärin mukaan sitten taas vaaransin "sekä oman että lapsen terveyden" imettämällä. Että niin, se siitä tuesta. Tuon allaolevan anonyymin älytön tarina taas kuvastaa sitä, että todellakaan aina neuvolassa ei ihan olla kassalla.
Krisin viimeisen kommentin kanssa oon täsmälleen samaa mieltä!
Yksilötasolla on mun mielestä ihan turhaa esittää mitään spekulaatioita siitä, mitä flunssia tai tauteja täysimetyksellä on jäänyt sairastamatta versus vaikka osittaisimetykseen. Siitä ei voi sanoa yhtään mitään järkevää. Meillä 7kk täysimetetty sairasti noroviruksen, mutta ei ole maitoallerginen, imetyksellä ei ole välttämättä mitään tekemistä kummankaan asian kanssa.
PoistaTämä läheisyysasian esimerkki yksin tuttipullosta juovasta vauvasta on mun mielestä vähän outo. Jos mä olen nähnyt vauvan maissinaksu kädessä, se ei tarkoita, etteikö se vauva saisi läheisyyttä tarpeeksi ruokailutilanteissa tai muuten elämässään, vaikka jossakin muussa tilanteessa kuin kaupungilla liikkuessaan.
Korvikepurkin sisällysluettelo on pitkä, mutta niin on sen äidinmaidonkin. Siis jos alettaisiin listata peräkkäin kaikki sen sisältämät rasvahapot ja muut.
Minua taitaa olla imetetty pari kuukautta, mutta en sen suuremmin osaa siitä olla äidilleni kiitollinen tai vihainen. Kiitollinen olen ihan toisenlaisista asioista.
Todellisuus on siitä jännä juttu, että kahdella keskenään korreloivalla asialla ei välttämättä ole keskinäistä kausaliteettiä, mutta jostain syystä korrelaation katsotaan usein riittävän :D Näin myös paskatieteellisissä tutkimuksissa muuten usein tehdään, tyyliin "Yhdessä ruokailevat perheet ovat muita onnellisempia!".
PoistaMäkin kokeilen (esimerkit oikeasti omakohtaisista kokemuksista, toim. huom.):
"Imetin lastani muistaakseni n. 5-kuiseksi, jonka jälkeen lopetin kokonaan. Kenties juuri tästä syystä hän ei ole nyt 1,5-vuotiaana ollut vieläkään paria nuhaa lukuunottamatta kertaakaan kipeä, eikä kärsi mistään allergioista tai yliherkkyyksistä."
"Äitini imetti minua vuoden ikäiseksi, minkä seurauksena olen vielä aikuisenakin ruoka-aineallergisin tuntemani ihminen."
Vau, toimii! Mun kannattaisi siis mahdollisten seuraavien lasten imettäminen lopettaa vielä aikaisemmin! Oikeastaan ehkä kaikista järkevintä olisi jättää imettäminen kokonaan väliin, sillä se tällä otannalla merkitsisi todennäköisesti sitä, että lapsista tulisi sairastamisiltaan ja allergioiltaan negatiivisia niin, että ne parantaisi muitakin niistä!
Joo...
Toistan nyt siis sen mitä sanoin mielestäni jossain ylempänäkin:
Imettäminen on tosi hyvä juttu. Kivaa, että imetetään. Mutta jos imettämistä (tai mitä tahansa muutakaan asiaa) haluaa puolustaa, ei varmaan ole pakko käyttää siihen huonoja perusteluita. Kuten tässä tapauksessa esim. just vastustuskyky- ja läheisyysperustelua.
Onia, toi sun esimerkki vauvasta rattaissa tuttipullon kanssa toimii suunnilleen yhtä hyvin argumenttina rattaita kuin tuttipulloja vastaan. Ja lehmänmaidolle altistuminen ja diabetes ihan varmasti korreloivat keskenään ;)
Mä voisin puolustaa imettämistä vaikka sanomalla, että se on luonnon ratkaisu vastasyntyneen ruokkimiseen, joten silloin mahdollisesti se on vastasyntyneelle luontevin tapa saada ravintoa. Ja äidille se on kätevin, jos tuotanto sujuu, ts. jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
Aika hyvät argumentit! Kukaan ei voi vasta-argumentoida, koska molemmat ovat totta!
Molemmissa on myös se erinomainen piirre, että ne jättävät varaa oman tilanteen arvioinnille ja äidin henkilökohtaisille päätöksille, eivätkä vahingossakaan syyllistä ketään (edes niitä pahimpia itsensäsyyllistäjiä) asiassa, joka on muutenkin arka ja jossa syyllistäminen voi paisua ja johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Mun mielestä imettämisen puolustamisen pitäisi pohjautua - ihan oikeasti - vain ja ainoastaan näille kahdelle perustelulle.
Äh, miksi musta tuntuu että tässä nyt vähän turhaan vääristellään toisen sanomisia?
PoistaVastustuskyvyn ja imetyksen yhteydestä löytyy varmasti esimerkkejä puolesta ja vastaan ihan jokaisen tuttavapiiristä. Kuten sanoin, yksittäisen vauvan tai ihmisen kohdalla ei varmasti voidakaan sanoa, onko joku sairaus/sen puute johtunut imetyksestä tai sen puutteesta.
Maitopullo rattaissa -esimerkkini ei myöskään ollut argumentti yhtään minkään puolesta tai vastaan, vaan pelkästään vastaus Krisin "miten voi ylipäänsä antaa vauvalle maitoa ilman läheisyyttä" -ajatukseen. Väitän siis, että voi - mutta en, että kovinkaan moni moista harrastaisi. Tai vaikka niin tekisi, niin tuskin lapsi elää täysin jossakin läheisyydenpuutteessa..
Se lehmänmaidon ja diabeteksen mahdollinen yhteys ei ole mikään mun huruaivojen keksintö, mutta tuosta aiheestahan on vielä tutkimus kesken (eikä sen tulokset varmaankaan vaikuta korviketta TARVITSEVIEN lasten ruokintaan).
Mä edelleen perustelen imetystä yleisellä tasolla juurikin lähinnä sillä luonnollisuudella. Mutta kai sitä OMAA imetystään saa perustella myös muilla syillä? Oli se sitten vaikka tuttipullon pesun inhoaminen, usko vastustuskyvyn parantamiseen, raskauskilojen katoaminen, vegaanius, mikä tahansa (jos nyt ei lähdetä millekään perverssille tissifiilistelylinjalle)? Yhtälaillahan sitä OMAA korvikkeen käyttöä voi perustella lääketieteellisten seikkojen lisäksi vaikka äidin oman ajan tarpeella, imetyksen ahdistavuudella, halulla tupakoida, vauvan tyytymättömyydellä ja niin edelleen. Kaikki niin kovin subjektiivisia asioita.
Minä en siis vastustamalla vastusta korviketta muuten kuin omassa pienessä elämässäni (niin kauan kuin imetys sujuu), ja on tietysti hienoa että äidinmaidolle on myös vaihtoehto. Mutta oman perstuntumani perusteella yllättävän monen äidin imetyksen onnistuminen on kiinni (puutteellisesta) neuvonnasta, tuesta ja tiedosta - ja siihen haluaisin muutosta. Voi kai siis sanoa, että "vastustan korviketta", silloin kun sitä tyrkytetään turhan takia (kuten nyt vaikka tuossa allaolevan anonyymin kertomuksen neuvolassa). Syyllistäminen ei hyödytä ketään, ja musta olisi hienoa jos imetyksestä voitaisiin keskustella paljon nykyistä neutraalimmin. Kuten Wandaben alkuperäisen tekstin esimerkissä, imetyksen ollessa kyseessä ei siihen syyllistymiseen usein tarvita edes sanoja.
Noniin, josko tämä olisi mun osalta tässä, toivottavasti nyt osasin sanoa edes jotain ilman väärintulkinnan mahdollisuutta :) Vauvakin tuossa jo hermostuu, kun äitee vaan PAASAA imetyksestä...
Niin joo, ymmärsitkin varmaan, että kyllä mä tiedän että lapsen VOI ruokkia koskematta siihen, mutta mun on vaikea uskoa että kukaan onnistuisi ruokkimaan lasta pääsääntöisesti niin, ettei lapsi saisi läheisyyttä siinä samalla. Tuskin pullomutsitkaan öisin lastaan sitteriin tai vaunuihin juomaan virittävät. Niinkun sanoin, sille läheisyysperustelulle ei vaan ihan oikeasti ole mitään... noh, perusteita, ja siihen sä vastasit tolla perusteettomalla vaunuesimerkillä.
PoistaTietysti omaa imettämistään saa perustella miten haluaa, mutta jos ne perustelut ottaa esiin enemmän tai vähemmän julkisessa imetyskeskustelussa tai tarjoaa niitä sen osaksi, on tilanne vähän toinen. Henkilökohtaiset valinnat ovat vähemmän henkilökohtaisia valintoja silloin kun niiden syyt haluaa tuoda julki. Miksi niiden syitä haluaisi tuoda julki, jos niiden ei odottaisi vaikuttavan mihinkään mitenkään tai kiinnostavan ketään?
Mun mielestä on äitien aliarvioimista olettaa, että imetyksen "epäonnistuminen" tarkoittaisi vain sitä, ettei äitiä ole opastettu asianmukaisesti, sillä silloin oletetaan että kyseiset äidit eivät ole miettineet imetyksen lopettamista sen tarkemmin. Olikohan se nyt Liisan blogin keskustelussa, kun joku sanoi tilanneensa imetystukihenkilön himaan kädestäpitäen opastamaan. Mutta imettäminen jäi siitäkin huolimatta.
Samoin puhuisin imetyksen "epäonnistumisesta" ja "onnistumisesta" lähinnä vain suhteessa siihen, onko imetys suorituksena (...) vastannut äidin omia toivomuksia vai ei, ja onko siitä jäänyt jälkeenpäin hyvä vai paha mieli. Jos on ajatellut etukäteen imettävänsä ehkä vuoden, imettää siitä kolmasosan, ei harmittele asiaa lopettaessaan eikä kertaakaan sen jälkeenkään, ei varmaan voida oikein puhua epäonnistumisesta. Epäonnistumisen ja onnistumisen kokemuksen pitäisi aina kummuta omista odotuksista ympäristön vaatimusten sijaan. Uskon btw, että se on onnenkin perimmäinen salaisuus, mutta se ei nyt EHKÄ liity tähän :D
Mua vaan ärsyttää yleisesti ihmisten kykenemättömyys ymmärtää sitä, miten herkkä ja yksityinen aihe on (ja miksi se on niin herkkä), ja mitä sen vääränlainen käsitteleminen voi aiheuttaa. Imetyskeskustelu saa välillä aika jänniä mittasuhteita, mutta se on mun mielestä ihan ymmärrettävää, kun kyse on niinkin pienten kuin imeväisikäisten lasten kasvattamisesta, niistä ihan ensimmäisistä ratkaisuista, jotka kaikki kuitenkin pyrkivät tekemään lapsensa parasta ajatellen. Imetysratkaisut ajoittuvat muutenkin aina ajanjaksolle, joka on ihan jok'ikisen naisen elämässä toisaalta erityisen herkkä, mutta myös raskas ja uusi. Ei pidä ihmettelemän, jos joku näin ollen vähän loukkaantuu, syyllistyy tai ahdistuu.
Meillä ollaan tämän imetysasian kanssa sellaisessa hyvä - parempi -vastakkainasettelussa, jossa pisteytetään rinnakkain äidin subjektiivisia kokemuksia ja lapsen terveyttä, vaikka kummankin painoarvo määräytyy yksilökohtaisesti (Suomessa, jossa fasiliteetit ovat näinkin erinomaiset). Jotkut keskustelijat haluavat kuitenkin vaikka väkisin löytää näistä lähtökohdista ehdottoman oikean ja väärän ja onnistuneesti osoittaa sen kaikille muille, ja siksi tämä keskustelu on suurilta osin aika huvittavaa.
Tai siis - huvittavaa mulle, kun en ole näistä jutuista sillain Oikeasti Kiinnostunut. Olettaisin, että ahdistavaa niille, joita asia tosissaan liikuttaa. Ja musta olisi kiva, ettei kukaan ahdistuisi omaa lasta koskevasta asiasta, jossa ei voi tehdä väärää ratkaisua.
mä en oo ehtinyt tähän kirjoittamista tukevalle koneelle mut oon lukenut näitä kommentteja kännykästä sekä keksien että hukaten ajatuksiani. mutta voisin sanoa, että tää Krisin summeeraus jokseenkin tyhjensi pajatson ainakin mun osaltani.
Poistamut mulla lipsui ajatus jo tonne asiasta puhumisen metatasolle eli viestinnän nyansseihin: siihen, miten sen oman kokemuksensa ja näkemyksensä asiasta yleisemmin tuo milläkin foorumilla julki. jos ajattelee heterogeenistä kuulija/lukijakuntaa, on vissi ero sillä, osaako kirjoittaa asiasta (imetyksestä tai pulloruokinnasta) arvoneutraalisti vai kuultaako sieltä läpi - tahallisesti tai tahattomasti - oma asenne siitä, miten asian pitäisi yleisemmin olla. en nyt haluaisi käyttää ONIAn tekstikatkelmaa esimerkkinä mutta käytän silti, koska se on niin herkullinen:
"Yhtälaillahan sitä OMAA korvikkeen käyttöä voi perustella lääketieteellisten seikkojen lisäksi vaikka äidin oman ajan tarpeella, imetyksen ahdistavuudella, halulla tupakoida, vauvan tyytymättömyydellä ja niin edelleen."
jos katsotaan noita korvikkeen käytön perusteluja, niin niistä kaksi voi periaatteessa katsoa ns. itsekkäiksi syiksi (oman ajan tarve, tupakointi), joista toisen ihan aidosti terveydelle haitalliseksi (tupakointi). viimeinen on vauvalähtöisempi eli esim. vauva jää rinnalla nälkäiseksi. lääketieteellisiin syihin ei kuulune esim. väsymys tai monikkovauvat. vaikka mä olen itse tällainen megaimettäjä, niin voisin kuvitella, että jos mun mielestä tuo listaus vaikuttaa äkkiseltään arvovärittyneeltä niin mitä se on korvikeruokitun vauvan äidin mielestä?
niin täs ei ollut siis tarkoitus provosoitua tai provosoida ONIAn tekstin perusteella vaan ainoastaan havainnollistaa semantiikan merkitystä. imetys ei suinkaan ole ainoa tällainen semanttisesti herkkä alue vanhemmuudesta kirjoitettaessa vaan minulle kalskahtavat yhtä lailla esim. "en voisi itse viedä yksivuotiasta hoitoon" tai "miksi vanhemmat antavat lapsilleen einesruokia (so. purkkiruokaa)". ne kalskahtavat, koska olen vienyt purkkiruoalla ruokitun yksivuotiaan hoitoon. syyllisyyttä ne eivät saa minua tuntemaan, koska siihen ei ole aihetta mutta kiukkua tunnen, koska asiat eivät ole niin mustavalkoisia eikä toisten ratkaisujen taustoja tunne. ja tosiaan, vaikkei jokin asia (kuten tää tissipulloäidinmaitokorvike) mua silleen varsinaisesti koske, mä osaan pahoittaa mieleni muidenkin puolesta.
Kerrankin loistava vastine edellisen tekstin (ja ylipäätään netin) kommentteihin. Ihanan perusteleva oma näkökanta ilman tuohtumusta, ärsyyntymistä ja puolustelua. Anojen ym. haukkumatta jättäminen on ehkä kivointa ikinä. Pidit oman tasos =) Kiitos!
VastaaPoistaTästä olis monelle bloggarille esimerkkiä...
Ja mitä aiheeseen tulee niin ihan niinkuin olisin ite kirjottanut, mitä nyt toi imetys aika tais olla 2 viikkoo ja pullolla loppu aika. Vittumaisin duuni ikinä ja arvostan jos joku siinä onnistuu... mutta en palvo sellaisia.
kiitos itsellesi! anoja mä ripitän vaan silloin, kun sellaiset tuhmat anot eli anonillit laukoo asiattomuuksia muiden blogeissa. täällä niitä ei oo näkyny ku kerran ja silloin mie suutuin.
Poistamä arvostan kaikkia niitä vanhempia, jotka pitää lapsistaan hyvää huolta!
Tää on suorastaan heruvan hyvä tissipostaus!
VastaaPoistaMun mielestä toi flashmoppi oli ihan ok. En oo imetysnatsi millään lailla, mutta vauvojen tissinsyönnistä on tullut luonnotonta ja on hyvä, että kansa näkee sitä tuttipullojen lisäksi.
Hyvä on nostaa tissit tapetille myös sen takia että osa Suomen neuvolaterkkareista on aivan persiistä mitä tulee imetykseen. Annetaan vääriä neuvoja. Tuhotaan imetys ja tuoreen äidin luottamus tisseihinsä. Mulla oli terve täysimetetty vauva ja kaikki kunnossa, kun 2 kk tarkastuksessa kouraan lyötiin kolme tetraa Tuttelia, että ota tästä ole hyvä, nää on ilmaisnäytteitä, voitte kokeilla maistuuko vauvalle. Ja tämä on taivahan tosi.
Kelaa varten tarvitsin tämän kyseisen lapsen neuvolakirjaukset ja olin vetää sumpit väärään kurkkuun sitä lukiessani. Siellä sanotaan 10 kk kohdalla, että keskusteltu äidin kanssa imetyksen lopettamisesta, neuvottu vastikkeen aloitus ja siirtyminen tavalliseen ruokavalioon. (Pitää paikkansa, tissimaito on mm. haitallista hampaille!) Seuraava kirjaus oli vuoden iässä: äiti ei ole edelleenkään halukas lopettamaan rintaruokintaa. Siis mitä vi**ua?! Todellakin, painostusta tuli alusta alkaen ja kysyessäni puolen vuoden täysimetyssuosituksesta, th naurahti että eihän kukaan niin tee. Juu ei varmaan teekään heidän ohjauksessaan. Toisen lapsen kanssa melkein päädyimme ravitsemusterapeutille kun hoitajalle selvisi, ettei hän ole saanut vieläkään lihaa ja varmaan kuolee nyt anemiaan. Kersa oli 5 kk ja 3 vkoa. Kieltäydyin viemästä läskiporsasvauvaani mihinkään terapiaan ja sain käskyn ainakin soittaa. Saman vauvan kohdalla th käski aloittaa lehmänmaidon sekoittamalla sitä vastikkeeseen ja kun ilmoitin ettemme käytä korvikkeita, meni tädillä ihan jauhot suuhun ja rupesi miettimään että mitähän tässä nyt tehdään...
Kyllä mä olisin valmis menemään tissit paljaana tuonne hillumaan, että mikä mättää kun ei saada neuvoloihin asiantuntevia terveydenhoitajia vaan ne on jotain korvikkeilla voideltuja. Mulle on aivan sama mitä kukakin tekee, mutta tän väärän tiedon levittämisen koen törkeänä.
Ja mulle tuli imetyksen loppuaikoina sellainen olo, että neuvolan täti piti mua jonain pervona. "Äiti ei ole edelleenkään halukas lopettamaan" vaikka ollaan nätisti yritetty puhua jo aiemmin. Niin kuin olisin tekemässä jotain syntiä tai toteuttamassa pedofiilisiä taipumuksia pakottamalla nännin suuhun 1-vuotiaalle. Sanottiinpa niinkin, että äidistä se imetys tuntuu varmaan ihanalta mutta pitää oppia päästämään lapsesta irti. Totta kai homma eteni niin, että pakotin aina vauvan rinnalle.
Poistaihan kauheeta :O järkyttävää! saako neuvolasta edes antaa korvikenäytteitä, kuulostaa vähän epäilyttävältä. ja vaikka korvikekoodin mukaan norvikkeita saa "mainostaa" terveydenhuollon ammatiihenkilöille, tuskin ne niitä saa sinne jakaa jaettavaksi mutseille, koska sehän on koodin kiertämistä! ilmianna toi neuvola! entä jos otat noista neuvolakortin merkinnöistä kopsun, laitat oman selostuksen saatteeseen ja lähetät tiedon THL:een ja Valviraan? mä varmaan tekisin niin jos olis noin törkee neuvola!
Poistamulla on aina ollut näissä asioissa hyvä neuvola. kun imettämisestä on kysytty, olen vastannut että jatkan täysimetystä ellei kasvu muuta edellytä. ekalla lapsella oli huono painokehitys niin kiinteitä piti aloittaa 4kk iässä mut eipä se niitäkään syönyt. tän uuden alueen neuvolaterkka lopetti kasvukontrollit heti alkuunsa ja sanoi, että näkeehän tuosta, että on vaan hoikka ruumiinrakenne. toka oli taas pelkällä tissimaidolla sellainen pullero, ettei tarvinnut harkitakaan.
mutta kun tosta sun näkökulmasta tarkastelee ns. imetyskouhkaamista, ei se ihan turhaa ole jos ammattihenkilöistä (toivottavasti häviävän pieni) osa on tollasia urpoja.
kiitos kun laitoit mun tissit herumaan :D
VastaaPoistano täähän oli sitten imetysmyönteinen postaus :D
PoistaKeskoskaksosten mutsi täällä moi! (Semmoinen joka ei ruoski itseään pulloruokinnasta!)
VastaaPoistaIhan vaan kuriositeettina tuohon vastustuskykykeskusteluun: meidän identtisistä pojista aikoinaan enemmän imetetty sairastelee nykyään herkemmin. Pojat ovat nyt kolmevuotiaita.
Käsittääkseni äidinmaito tarjoaa hieman lisää vastustuskykyä nimenomaan silloin imetysaikana, mutta tiedä sitten miten homma menee myöhemmin lapsen elämässä. Oisko jollain linkkejä tutkimuksiin? (Ei siis pelkkiin lehtiartikkeleihin tai muihin nettijuttuihin joista viitteet puuttuvat.)
Molemmat pulloruokitut pojat olivat keskosuudesta huolimatta tosi terveitä koko vauva-ajan, flunssia alkoi tulla vasta myöhään taaperona. Nykyisin A-poika (eli ensin syntynyt ja enemmän imetetty) sairastelee jonkin enemmän. A:n iho on myös selvästi herkempi ja hiukan atopiaankin taipuvainen. Ja kyse on siis lapsista jotka ovat geneettisesti toistensa kopioita ja jotka ovat kasvaneet samanlaisessa ympäristössä ja syöneet samanlaista ravintoa. Imetyksen määrä on ainoa ero ravinnossa; A oli syntyessään hyvävointisempi ja jaksoi ja hoksasi alusta alkaen paremmin imetyksen idean. Minulla itselläni ei ole allergioita (ei myöskään lasten isällä) ja noudatin ruokasuosituksia.
Niin ja tohon TÄYSimetyskohkaamiseen: meidän keskoskontrolleissa kysyttiin imetyksestä ja kun sanoin ettei meillä TÄYSimetetä, totesi lastenlääkäri siihen että ei sillä väliä onko kyse täysimetyksestä vai jostain muusta muodosta. Pointti oli siinä syökö lapsi rintamaitoa vai ei. Sillä perusteella sitten harkittiin annetaanko meidän keskosille joitain lisäravinteita vai ei.
kiitos viv kommentistasi! kuten Liisa tuolla ylhäällä totesi, yksilötasosta on paha tehdä päätelmiä mutta tuo teidän "kaksostutkimus" on kyllä aika aatoksia herättävä. vaikka äidinmaidossa monenlaista kamaa onkin niin välillä mietin, että onkohan se - varsinkaan tällä mun ruokavaliolla - niin stydiä kamaa kuin korvike. mistä ne vitamiinit mun maitoon oikein tulee vai tuleeko niitä ollenkaan... olisi ihan kiva tietää :D
Poistano tätä mun tyttöä (2vk) ei ainakaan oo täysimetetty kun eilen mun kauppareissun (1,5h) aikana isä antoi 20ml korviketta, kun tyttö järsi nyrkkejään nilelle vaikka olin multituotantoutareistani imettänyt KOLME kertaa ennen kylille lähtöä. on vaan hyväsyömäinen tyttö, kuten äitinsä.
Mä oon just käynässä briteissä ja täällä on kans iso melu tästä imetyshommasta. Suurin asia mikä pisti silmääni oli, että aina kun täysimetyksen puolesta puhutaan, toinen äärilaita nousee ja sanoo että onko pakko suåyyllistää äitejä, ja sitten töysimetyksen puolesta puhujat yrittää sanoa, että eikö me yritetään siis sitä. Että jokainen saisi tarpeeksi tulea omalle imetykselleen. Kaippa se vaan on niin henkilökohtainen tunteita herättävä asia että karvat nousee heti pystyyn. Mut siis mun ponttina, mulle on ihan sama, miten kukakin lapsensa ruokkii, mutta 100% samaa mieltä olen siitä että jokainen äiti saisi tukea juuri siihen ruokintamuotoon minkä omalle perheelleen haluaa valita. Ja niin se vaan näyttää olevan, että enemmän neuvolan terkkareilla on tietoa pullosta kuin tissistä. Imetysnatsi (vaikka en ihan ymmärrä edes mitä se termi tarkoittaa) mutta barrikaadeille voin nousta äitien tuen ja avin puolesta.
VastaaPoistamusta toi on asian ydin, että jokainen saa tarvitsemansa tuen valitsemalleen ruokintamuodolle.
Poistamä en tiedä, millaisissa ihmeneuvoloissa jengi käy mutta mun kokemukset 10 ja 2 vuoden takaa sekä nyt ovat sellaisia, että imetyksen tukeminen on lyönyt läpi neuvoloissa eikä yhtään ahdistavalla tavalla. en kyl tiedä johtuuko siitä, että on kyseessä pk-seutu, jos jossain syrjäänilandiassa joku 50v terkka jääräpäisesti pitää kiinni joistain kasikytluvun metodeista.
mut ei terkoillakaan ole helppoa, jos ne kysyy "aiotko imettää" niin yks äiti ottaa sen itsestäänselvyyden kyseenalaistamisena ja toinen imetykseen painostamisena...
En nyt jaksa yhtään lukea muiden kommentteja (luin niitä jo jonkun toisen blogin imetysketjusta ihan tarpeeksi), mutta totean vain, että just täsmälleen noin kuin sanot! Siis olen samaa mieltä kaikesta, vaikka mulle imetykseen liittyi pirusti traumoja ja varmaan itsekin olin erittäin lähellä sen vuoksi saada pahemmankin masennuksen (pienimuotoisemman sainkin, joka onneksi meni ohi), mutta nyt järkiinnyttyäni olen sitä mieltä, että tärkeintä, että lapsi tulee ruokituksi. Aamen.
VastaaPoista