äitiyttä pilipalipojan taikaoppaasta

mun piti kirjoittaa kasvatusoppaista ja -ideologioista mut koska en ole lukenut yhtään ensiksi mainittua enkä perehtynyt yhteenkään jälkimmäiseen, antaa olla. mutta otsikosta saatatte jo saada käsityksen mielipiteestäni aiheesta :D sen sijaan lätkäisen tähän hajanaisia ajatuksia lähimenneisyydestä:

- jos dyddö jää kuopukseksi, en enää koskaan oo raskaana. ja tykkään olla raskaana. kuin tätä ilkkuen - ja ziljoonasta yöimetyksestä huolimatta - menkat taitavat alkaa, vaikka synnytyksestä on vasta fuckin' 14 viikkoa! WTF! siellä ne munasolut kuulkaa kirkuu!

- mulle ei oo olemassa lapsen ikää, jota lapsen kehityksessä odottaisin viihtyäkseni lapseni kanssa. rakastan jokaista hetkeä siitä lähtien, kun tiedän olevani raskaana (ennen plussamista, viimeksi plussasin rv 4+5). toki mulla on ollut joitain raskausvaivoja, jotka eivät ole niin kivoja, mutta ne eivät ole saaneet minua mihinkään antiraskausmielentilaan. edes 3-4 kk:n pahoinvointi tai pukamahommat.

- olen lukenut blogeista kahden pienen lapsen kanssa myös arkeaan ähräävien kellontarkoista (?) rutiineista ja miettinyt, että eipä toimis tässä huushollissa, jossa vauva herää aamulla välillä 6.30 - 9.00 ja huomioon on otettava myös esikoisen koulun alkamis- ja päättymisajankohdat, jotka eivät todellakaan ole joka päivä läheskään samat.

- olen naureskellut - taas - sille jutulle, jonka mukaan kestovaipatetut lapset ovat vanhemmilleen läheisempiä kuin kertavaipatetut. mitä vitun tekemistä vaipalla on läheisyyden kanssa, anteeks vaan? lähinnä mulla on kiihkeä suhde pesutorniin asian tiimoilta.

- keskari kävi toissapäivänä suuhygienistin 2v-katsastuksessa. ei kariesbakteerin hippustakaan suussa päivähoidosta huolimatta!