no, ihan vaan sillä, ettei ehitä kunnolla blogille :D tässä on ollut vähän kaikkee.
asia koskee siis taannoista postausta, jossa oli ihan viaton kysymys siitä, miksen nimikoi dydön vaatteita siirtäessäni ne välivarastointiin.
kuten aina, Kris oli ekana oikeassa. katsokaas, minulla on sellainen haikea tunne, että nuo pienet pikkaraiset vaatteet eivät kierrä enää tähän huusholliin takas. mutta vannomatta paras, en katkaisuta putkiani enkä hanki hormonikierukkaa. eihän sitä koskaan tiedä.
nuorempana haaveilin seitsemästä lapsesta. ekan lapsen saaminen vasta 28-vuotiaana ei sinänsä estänyt haaveen toteutumista mutta silloisen parisuhteen laatu kyllä. saatuani elämänkumppanikseni viimeinkin sen oikean enkä vähiten väärää, ei tohtinut heti laittaa tohinaksi. koska jos ei osaa olla yksin, ei osaa kaksinkaan, ja jos ei osaa olla kaksin, ei osaa olla isommallakaan porukalla.
esikoiseni, nyt kymppivee koulukas, oli kauan ainokaiseni. reilut kaksi vuotta sitten pitäessäni kättärillä veijoa sylissäni, ajattelin että ei tää voi olla viimeinen kerta, kun pidän sylissäni vastasyntynyttä vastasynnyttäneenä. ei ollutkaan, meni reilu vuosi ja aloin odottaa dyddöä.
ei mun vauvakuume ole mihinkään kadonnut. ei minusta tunnu siltä, että lapsiluku olisi täynnä. mutta - let´s get this straight - täytän vuoden päästä 40. kahden pienen ja yhden koululaisen kanssa ei ole ollut erityisen raskasta vaikka tukiverkkokäsiä ei arjessamme ole. mutta musta tuntuu siltä, ettei mun hormonitoiminta - ja sitä kautta pää - kestä tämän raskaus-imetys-imetys raskaana-raskaus-imetys-ruljanssin jatkamista kovinkaan pitkään. tarvitsisin hengähdystauon, esimerkiksi vuoden mittaisen. mutta sitten olisinkin jo lähemmäs 42-vuotias synnyttäjä. ja yli 70, kun mun nuorimmainen olisi kolmekymppinen. mun suuri haave on, että jos mun lapset saavat lapsia, auttaisin lastenhoidossa niin paljon kuin mahdollista. tuossa iässä se ei taida olla enää mikään itsestäänselvyys.
ei se oo joko järki tai tunteet vaan sekä että. varsinkin imetyshuuruissa :D
Ai noinko se menikin?! Huomaan, että olen ihan noviisi näissä hommissa! Ei tullut mieleen, että vaatteet tekevät monta kierrosta ystävä- tai perhepiirissä ja niiden voi toivoa myös palautuvan. Meillehän on tullut paljon kierrätysvaatteita, mutta niissä perheissä, joista ne on saatu lapsentekopuuhat on jo lopetettu ;), joten eivät odota niitä takaisin. Pojan vanhat vaatteet olen toistaiseksi vain varastoinut kanakellariin. Täytyy keksiä niille sitten jotain jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMutta kuule. Iän puolesta ehdit hyvin ainakin yhden vielä pyöräyttää! Tai jopa kaksi. :) Heh, onkohan mulla oma lehmä ojassa? En halua tunnustaa olevani ikäloppu. Tosin tuon hormonijutun mä ymmärrän. Minä olisin varmasti seonnut, jos suoraan imetyksestä olisin tullut uudestaan raskaaksi.
Sinänsä tää on jännä juttu, että vaikka luulin olevani ihan järkyttävän yli-ikäinen äitihommiin, on minulla useita (ainakin puolentusinaa) samanikäisiä (-72 tai -73 syntyneitä) äitikavereita, jotka sai esikoisensa samoihin aikoihin kuin minä. Ja aika moni niistä horisee toisen lapsen "hommaamisesta". Ja ekalla on nyt pulla uunissa, kuten eilen illalla postasin omassa blogissani.
ei me ollakaan ikäloppuja mut mulla on ollut sellaista hormonirumbaa kohta 3 vuotta, että alkaa ottaa voimille. sulla kun ei toi imetys oo päällä niin oot viettänyt hulluhormonivapaampaa aikaa - joten go for it!
Poista:D
PoistaMua ihan pelottaa ajatus uudesta raskaudesta (vaikka alkusyksystä oli ihan järkyttävä vauvakuume). No, onneksi se ei minun hormonitoiminnalla ole mikään todennäköinen skenaario. Ja ehkä hyvä niin. (Tai sitten ei...)
Ihailen teitä jotka haaveilette monilapsisesta perheestä, ite oon jo näitten kahden kanssa välillä ihan solmussa :D Tosin oon miettinyt että jos muksut ois tullu nuoremmalla iällä, saattaisi sitä iltatähden vielä haluta.. Tai sitten ei! Meille kun siunaantuu joku kaunis päivä (kun tytöt on isompia) lisää koiria ja niiden kouluttaminen on taas uusi vauva/pentuvuosi lisää.
VastaaPoistamä rakastan lapsia(ni) niin, että hankkisin tuhat jos olisin mato! siis ihan vastasyntyneestä esiteiniin (tällä kokemuksella ja varmasti jatkuu...), kaikki iät ja kaudet ovat mahtavia. olen äitiysnarkomaani.
PoistaMoon samanlainen! Äitiysnarkomaani siis. :P
PoistaMullekin tuli tästä haikea tunne. Toivon kauheasti, että kaikki menee teillä kuitenkin juuri oikein!
VastaaPoistakiitti! en ollut oikein aktiivisesti nyt ajatellut asiaa- mutta kun taittelin liian pienten vaatteiden kasaan koon 56 pinkkiä bodyä enkä edes tavoitellut hollilla roikkuvaa merkkauskynää... alitajunta lie sitten tehnyt työtään.
PoistaMähän sitä neljättä kanssa toivehaaveilen. Ikä ei puske liikaa vastaan mutta musta tuntuu kanssa että normaalia hormonitoimintaa väliin, kiitos. Ja vaikka oma ikä ei ole se este niin oon miettiny sitä että mites noi muut mukulat.... jos nyt menisi vaikka n. 4 vuotta tässä välissä niin isommat ois sillon 16 ja 14. Aika iso ikähaarukka. Teinit nielee rahaa ihan helvetisti ja jotenkin kurja sitten olla kaikessa niille että no ei nyt oo varaa sori vaan, kun mun tarvii näitä vauvoja tehtailla. Samaten just että jaksaako, pystyykö sitä repeämään niihin niiden juttuihin täysillä, varsinkin kun ne ei välttämättä sanallisesti niin tule niistä jutuista puhumaan vaan ne pitää vähän niinkun osaa "haistaa". Jos oot törkeissä univeloissa ni onnistuuko. Onhan näitä syitä ja seikkoja muitakin mitkä mietityttää.
VastaaPoistaEipä tosin kaikkeen tarvi vielä varmoja vastauksia tietääkään, sunkaan :) Senverran askelta kyllä otin että mulle on kiemuran survasu-aika varattuna ensi kuulle...
näinpä! mun esikoinen oli 8 kun veijo syntyi ja nyt 10, joten ei vielä hurjimmassa teini-iässä. tosin on aika rauhallinen veikko muutenkin. ja siinä iässä, että on kivaa kun äiti on kotona tyypin tullessa koulusta.
PoistaMäkin pyörittelen harva se päivä päässäni näitä vauvakuumeasioita. Nostan hattua kaikille, joilla on useampi ja varsinkin niille joilla on pari pienellä ikäerolla. Mun ongelma on, että vaikka tahtoisin sellaisen vastasyntyneen nyytin ja tahtoisin imettää ja pesiä, niin mua ei ole ehkä varsinaisesti tehty kotimutsiksi. Enkä tiedä oikeasti miten selviäisin kahdesta pienestä, mulla kun on tää pöljä oman ajan tarve niin voimakas enkä meinaa ton yhdenkään kanssa päästä ovesta ulos. Nytkään omaa aikaa ei kauheasti ole ja musta tuntuu, että tarviin lomaa. :) Mä en jotenkin voi ajatellakaan, että rupeaisin hetikohta hankkiutumaan uudelleen raskaaksi - vielä kun pelkään raskausaikaa ja synnytystäkin (sektiota) - mutta mun melkein olis pakko, kun ei tätä vauvantekoaikaa ole kauheasti enää jäljellä. Enminätiedä.
VastaaPoistaen mäkään pidä itseäni varsinaisena kotimutsina mut mähän olinkin näiden kahden pienimmän välissä vuoden töissä. ei ehdi leipääntyä kumpaankaan, koti- tai työelämään :D mut ei näihin helposti ratkaisua löydä, ei...
PoistaNo nyt mua itkettää, mullahan on iäkäni puolesta aikaa tehä lapsia vielä + 20 vuotta ja silti oon jossain mieleni sopukoissa päättäny tyytyä näihin kahteen poikaan ja SILTI alkanu kypsytellä ajatusta vielä siitä yhdestä ( hei joo kuopus on alle 2viikkoa vanha ).. Tekisin lapsia kanssa tuhatbiljoonaa jos ei tarvitsis olla raskaana..
VastaaPoistateet sit semmoisen inanan iltatähden tossa 10 vuoden päästä <3
PoistaHaastoin sinut blogissani! :)
VastaaPoista