sama tauti, viisi tulkintaa

meillä on TOISTAISEKSI vältytty nyt niin muodikkaalta norovirukselta, koska olemme vältelleet joukkokokoontumisiin yllyttäviä tapahtumia ja paikkoja. mahataudin sijasta kokoonpanomme on flunssaillut jouluaattoa edeltävistä päivistä eri tyyleillä siten, että ensin mies köhisi - ja köhisee edelleen miedosti - viikon painottaen suoritteensa kurkkukipuun. sitten esikoinen aloitti lyhyemmällä kurkkukipujaksolla mutta valutteli eritteitä silmistään ja nenästään muutaman päivän. molemmilla oli lämpöä. dyddö nukkui välipäivinä kiukkuisen huonosti ja on siitä saakka torissut jostain nenäontelon takaosasta. keskari poti ilmeisesti yhden kurkkukipuisen yön ja uudenvuodenaaton kuumepiikin. itse siirryin lähes suoraan kuivaan ja kutiavaan yskään ja palasin raskausaikaiseen takanielulimaan. köh köh.

vaikka olen läski, en halua vatsatautia edes parin kilon laihtumisen toivossa. noin vuosi sitten mies haki itselleen noron junasta ja kesällä minä, esikoinen ja keskari vatsa-adenon samasta kulkuvälineestä, joten moinen ekohippeilymatkustaminen saa olla pannassa. miehen ja esikoisen vapaapäivät olenkin viettänyt raivokkaasti (lue naureskellen) esim. kaappeja siivoten. vitut martoista, ei oo yhtään feng shui jos kaapeissa on sittua. ja jonnekin se pöydillä majaileva sittu täytyy ahtaa, esim. niihin kaappeihin joista vanha täyhkä on loppusijoitettu roskakatokseen. kuusikin pätkittiin eilen oksasaksilla silpuksi ja loput joulusta pakattiin smartstoreen. vielä kun ehtisi/jaksaisi/ymmärtäisi raahata neljänneskuution tavaraa kellarikomeroon kulkureittejä tukkimasta. näpsä tyttö (= minä) on näetsen kassittanut pieniä lastenvaatteita välivarastointiin. en kuitenkaan tällä kertaa nimikoinut dydön vaatteita. osaako joku arvata, miksi?