voi olla, että jatkuu

terveisiä tosielämästä!

mennääs heti asiaan. äitiysvapaan semin blogikiiman jälkeen blogimaailma on tuntunut perin tympeältä - erityisesti ns. äitysblogien osalta. ei siis niissä (näissä?) blogeissa mitään vikaa ole mutta pelkkä lapsiasioista messuaminen alkoi tuntua kovin kaukaiselta viimeistään elokuussa, kun palasin työelämään. en kuitenkaan tuntenut perusteetonta ylemmyydentunnetta verrattuna kotimutseihin vaan ei vaan napannut. yritin myös aloittaa uutta blogia useampaan otteeseen mutten keksinyt edes nimeä sille.

syksyn aikana on tapahtunut seuraavaa:

- muutimme joulun alla reilusti isompaan asuntoon, jota on nyt sitten pikkuhiljaa (= kärsimättömästi) thyynätty vastaamaan omaa makua ja luonnetta. muuttaminen oli edelleen vitusta 9,5 vuoden muuttamistauon jälkeen. mutta lopputulos (mm. vaatehuone. VAATEHUONE!) kelpaa. sitäpaitsi sisustaminen ja järkkäily on kivaa. tiedä vaikka muuttaisin tämän (kuvattomaksi) sisustusblogiksi.

- dyddö päätti alkaa korvakierrelapseksi 1v-syndiensä jälkeen. yli kahden kuukauden tulehduspinon jälkeen röörit todettiin juuri terveiksi. seuraavasta tulehduksesta napsahtaakin sitten putket.

- vuodenvaihteen jälkeen uros palasi työelämään, pienet aloittivat tarhassa ja minäitse lyhennetyn työajan. on ihan jees lähteä töistä kahdelta iltapäivällä. suits me! tarkoittaa tosin sitä, että töissä on ihan vitullinen kiire koska leikattu on vaan palkkaa, ei työtehtäviä.

- aloitin viime viikolla vauvakilojen (2 raskautta x 5kg = 10kg) karistamisen esim. detox-teellä, kevyellä kuntoilulla ja veden latkimisella. seurauksena paino nousi lähes kolme kiloa. mitä vittua?

eipä tässä kai sit muuta tällä kertaa.

ps. en ole raskaana.