mistä tunnistaa 40-vuotiaan

kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, täytin taannoin 40 vuotta. se ei ollut etu- ja jälkikäteen mikään kovin merkittävä paalutus, koska olen jo pari vuotta puhunut itsestäni nelikymppisenä. sikäli tilaisuus oli kyllä harvinainen, että järkkäsin synttärit ensimmäistä kertaa 18-paalutuksen jälkeen. kotibileet. tai bileet ja bileet, vaille 10 ystävää meille kotiin ja lapset paikalla (paitsi vanhin karkasi yökylään kaverille ja valvoi pidempään kuin kukaan meistä muista...). tein voileipäkakkuja, ostin tonkkaviiniä, pukeuduin teemanmukaisesti leoparditrikoisiin ja neonpinkkeihin rintsikoihin (joiden päällä oli kaikkien onneksi kaftaanimainen pikkumusta). sain paljon halauksia ja kukkia (RUUSUJA! RUUSUJA!), kohtuullisesti kuohuviiniä ja paljon muuta ihanaa. vaikken edes toivonut mitään, päinvastoin.

olen miettinyt (ja puhunut siitä), että olen varmaan jotenkin missannut ikäkriisin. ikäkriisithän pitää saada muutama vuosi etukäteen mutta esim. ikävuodet 36-39 olen ollut raskaana ja imettänyt. mulla ei ole mitään kynnystä lähteä lähikauppaan (joka on vitun iso kauppakeskus) collegehaalarissa ja kumppareissa ilman meikkiä ja tukka nukkisykeröllä. eilen peiliin katsoessani ajattelin, että voi kunpa tällainen itsetunto olisi ollut kaksi- ja kolmekymppisenä - se olisi säästänyt paljolta.

erään ystäväni puoliso täytti syksyllä 40 vuotta. synttäreillä puhuimme ohimennen siitä, miten elämän rajallisuuden tiedostaminen saa kiinnostumaan terveyden ylläpidosta. ja muistuttaa siitä ympäristökin: nyt pitäisi käydä mammografiassa vuosittain. kannattaakohan enää laseroida miinusnäköä, jos se ikänäkö kohta alkaa. saankohan kaihin, koska ei meidän lapsuudessamme käytetty aurinkolaseja? minä yritän aloittaa lenkkeilyn - tosin koiran kanssa, koska yksin juokseminen tuntuu typerältä. jos edes parina päivänä viikossa, parempi sekin kuin ei mitään. edes sydänkohtauksen välttämiseksi. koska 40.

no, jos ei muusta nelikymppistä tunnista niin omakohtaisesti tai muistijäljistä näistä asioista (kopsattu netistä):

* me ihan tosissamme luulimme, että George Michael on hetero.

* seisoimme puhelinkioskin edessä jonottamassa, että pääsemme soittamaan
kotiin

* purjehduskenkiä pidettiin ajattomina klassikoina

* luulimme, että Beverly Hillsin Dylan oli 17, vaikka hän oikeasti olikin 25

* käkkäräpermanenttia pidettiin muodikkaana -sekä tytöillä että pojilla

* Dirty Dancing tähti Patrick Swayzea pidettiin huippuseksikkäänä

* Lycrainen vaatekappale nimeltä "Body" (joka napitettiin haaroista
erittäin epäkäytännöillisellä ja varsinkin alkoholin vaikutuksen alaisena
ollessa lähes mahdottomalla systeemillä) kuului arkeemme luontevana osana
puvustoamme

* Mascaran ei pitänyt olla mustaa vaan saman väristä kuin silmienkin
sinistä, ruskeaa, vihreää

* perheen status mitattiin kodinkoneiden määrällä: limsakone, jäätelökone,
leipäkone, fonduepata.. olivat omiaan nostamaan statuksen taivaisiin.

* Kaslerinpalaa ananaksen kanssa pidettiin supereksoottisena ruokana. Itse
asiassa kaikki ruoka, jossa oli ananasta, oli eksoottista ja jollain lailla
havaijilaisen hienoa

* Hienoin alkuruoka oli katkarapucoctail ja upein jälkiruoka glace a four

* lattialla ei saanut hypellä musiikin tahdissa -muuten levysoittimen neula
alkoi hyppiä ja ääni säröillä

* levysoitinta varten oli oma huonekalunsa, stereokaappi

* olimme Kirjakerhon jäseniä ja keräilimme ruokareseptikortteja ja
säilytimme niitä reseptilaatikoissa

* villien huhujen mukaan Janet ja Michael Jackson olivat sama henkilö

* Trikoot ja jättipaita olivat täysin luonnollinen vaatekerta tytöillä

* Upeimmat taulumme esittivät auringonlaskussa suuteloivia pariskuntia,
itkeviä klovneja ja takajaloillaan seisovia yksisarvisia

* Tyttöjen jumppapuvuissa stringejä pidettiin jumppapuvun päällä

* sanoimme "minäpä kirjoitan shekin" kun käteistä ei ollut mukana

* kauhistuimme kun kuulimme, että Dolly Partonilla oli peruukki ja Ted
Dansonilla tupee

* Magnus Uggla oli kovassa huudossa.

* Pikaruoka oli muotoa "jotain grillattua ja perunamuusia"