...kun lapsoin on isällään yötä, siippa töimatkalla, koira uinuu tyytyväisenä kupeessa, muutama drinxu on nautittu (spritzeja, bloodis ja easy way sangria) ja tuloskeskustelu the bossin kanssa on vasta aamukasilta...
Tyyli ja elämänvalinnat. Olen elännyt kiihkeää teiniyttäni 80/90-lukujen taitteessa, joten en _ihan heti_ lämpene haaremihousuille, neonväreille ja olkatoppauksille. Hei kamoon, tään kolmevitosen mielestä tästä trendistä puuttuvat vain PEHMENNYKSET, lepakkohihat, olkatoppaukset ja kotioloissa kavennettavat stretchfarkut ja kapeakärkiset solkinilkkurit (pillifarkut ja kenkuliuutuudet vastaavat kyllä hyvin näitä muistikuvia). Mikko Alatalo -tyyliset silmälasinkehykset ovat jo näkyvillä, joten missä viipyy sähkönsininen?
En enää toiste jaksa hengitellä klooraushöyryissä ja sitäpaitti klooratut farkut repesivät ihan ittekseen haurastuneina polvista - siitä on todisteena ripariaikaisia valokuvia. Ylilyhyiksi napsitut Leviksen viisnollaykköset kloorattuina mustien sukkisten päällä madonnatyyliin on myös koettu ennen täysikäisyyttä. Tissejä litistäviä bodyjä inhoan YHÄ. Opiskelun alkaessa grunge oli kova sana muualla paitsi omalla opiskelualalla, luennoille raahauduin kukkamekossa, gettagripeissa ja tukka luonnonrastoilla TBS:n kosmetiikka ainoana oikeana valintana. Pitsireunaisissa villahousuissa (vrt. samanmoiset pyäräilyshortsit) kampesin luennolle maiharit jalassa Sinead O´Connor -kampauksessa jo vuonna -93.
O Tempora, O Mores. Mutta missä ovat spoilerit eli sievästi geelin kanssa ojoon kammatut sivuhiukset? Sen pehmennyksen lisäksi. Kertokkee miullen, trendisetterit.
Niinpä, oi aikoja, oi tapoja. Mutta, olkatoppaukset ON jo muotia, ainakin monessa blogissa näkyny syksyn myötä :P
VastaaPoistaHrrh, ai nous. Mulla olikin kasiluokalla (eli vuonna -89) mm. musta, tymäköin olkatoppauksin varustettu pitkä collegepaita, jossa oli "balmainmaiset" toppauspoikkipanssarit edessä ja (silloin perin olemattomien) tissien päällä "wangmaiset" vetoketjut. Tään kun yhdisti äidiltä salaa ylitiukiksi kavennettuihin stretchfarkkuihin ja puuterinvärisiin mikkoalatalokehyksiin, niin a vot!
VastaaPoistaMinkähän ihmeen takia ei enää kolahda. On niin joteskin kivempi pitää vartalo sen muotoisena kuin se on. Sitäpaitsi, tällä huikealla 160 sentin varrella ja ennestään skrodehkoilla olkapäillä näyttäisin pikkuleijonien maalivahdilta. Nou tänks...