Aika hyvin sitä ihminen pärjää vaikka on nukkunut kuluneen 6 viikon aikana maksimissaan 1,5 tunnin pätkiä. Ei mulla silti olis mitään sitä vastaan, jos joku yö sais vaikka hieman pidemmänkin unipätkän. Kiitollinen olen kyllä siitä, että toistaiseksi Veijo aikalailla nukkuu yöt - vaikkakin niissä pätkissä: tissittelee ja yleensä uinahtaa takaisin, tuskin herääkään kunnolla. Päivällä sitten saattaa valvoskella useammankin tunnin vetäen korkeintaan nanomittaiset veijoilu-unet sylissä. Mielipaikka valveveijoiluun on allekirjoittaneen vasen hartia, joten yläselkäni on tuskallisessa jumissa. Kaikenlaista kantohärveliä sitä on vauvoille kehitetty vaan eipä sellaista, missä imeväisen saisi tukevasti lukittua tuohon olkapäälle!
Mun piti etsimän tähän kiva kuva Veijosta, kun niitä olen välillä ehtinyt plärätä noin miljoonan räpsyn joukosta. Mut liitteen liittäminen tuntuu nyt ihan ylivoimaiselta. Väsy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti