Veijo vastusti lapsikastetta. Selkeesti, koska huutoa piisasi koko lauantaisen toimituksen (ja edeltäneen aamun+aamupäivän) ajan. Kukaan ei tainnut älämölön keskellä kuulla, mitä pappi tilaisuudessa sanoi... Onneksi olimme päättäneet, että kahvitilaisuutta ei järjestetä - olin nimittäin suhteellisen poikki ja oli ihanaa päästä vaan kotiin (ja myöhemmin siskon kanssa Ikeaan :D). Mut nyt on laps epäpakanoitu ja saa Kela-kortin sekä pankkitilin!
Yövieraiden häippästyä eilen siivosin ja pyykkäsin. Rakas siippa vaunutteli sillaikaa Veijon unille ja toi miulle vaaleanpunaisia tulppaaneja <3
Tänä aamuna Veijo on huuellut mahakipujensa kanssa ja nukahti vasta vaunuihin, kun saattelin isoveikan kouluun. Nyt hää köllii after-vaunu-unia kantokopassa pöydällä, joten olen ehtinyt pyykätä, syödä puuroa ja piirtää itselleni väriä naamaosastolle. Esikoisen kanssa olin jotenkin ihan järjestäytymätön eli yleensä en ehtinyt syödä koko päivänä mitään ja näytin riihipirulta. Eihän kaikkien äitien/naisten/metroseksuaalimiesten/sukkahousuhevityyppien tarvi meikata mut minoon vaan niin tottunut siihen, että olo on heti paljon pirteämpi kun on ehostautunut.
Ah, se ois taas arki ny.
Jep, minunkin on pakko hieman laittautua aamuisin, vaikka ihan kotosalla vaan olisikin. Ei lähde päivä muuten liikkeelle :))
VastaaPoistaNiin ja onnea tietenkin paljon kasteen ja nimen johdosta!
VastaaPoistaNe on ne omat rutiinit, joista on hyvä pitää kiinni :) Kiitoksia onnitteluista!
VastaaPoista