äkäpylly tuli taloon

veijo, tuo huushollin napakuningas, on vuosikkaaksi ehdittyään jostain syystä kehittynyt perustyytyväisestä vauvasta temperamentikkaaksi taaperoksi. ai ristus jos jokin ei mee herran mielestä kuin taaperoiden strömsössä: a) ei saa konsoliohjainta b) ei saa saksia c) ei saa veistä d) ei saa laittaa esineitä vessanpönttöön e) ei saa ihan mitä tahansa - jo vain möykätään, poljetaan jalkaa, heittäydytään kaarelle, potkitaan, itketään verisesti loukkaantuneena kädet kasvoilla (isoveikka nimesi sen "talous kaatui" -itkuksi, kun uutisissa olivat pörssimeklarit itkeneet samoin :D). äänenkäytön saralla on opeteltu kirkumaan. lisäksi suht ok (2-5 maltillista heräämistä) sujuneet yöt ovat muuttuneet heräämisten lisäksi yöhulinoiksi klo 4-5. kun mies on kaikin keinoin nukutellut poikaa tunnin, olen miestä armahtaakseni ottanut hyypän tissille. eli se siitä yövieroituksestakin sitten.

joo ja homma alkoi ENNEN päiväkotiharjoittelua.

mun pieni pippuripylly <3

ps. ite olin uhmaikähirviö varmaan 10 vuotta. että kiitti itelleni vaan.

ps2. tänään mulle tuli aamupäivällä heikotus ja pyörrytys, ajattelin tietenkin, että mulla on joku vakava sairaus ja painuin petiin itkemään. nukuin päikkärit, söin ja mies hieroi jumiutunutta niskaani. meni ohi. sit laitettiin joulu6 paloiksi (tai äijät laittoivat, minä pidin naperoa kauempana) ja siivosin ekan kerran sitten joulun...