hitto, mulla on jo reilut 31 raskausviikkoa kasassa! tarkoittaa siis sitä, että reilun kahden kuukauden sisällä meille pitäisi muuttaman uusi pieni ihminen. paxuna olevien kanssasisarten blogeja lukiessa olen käsitellyt itseni kanssa ohuelti seikkoja koskien mm. sisarusrattaita (njääh, testaan seisomalautaa ja jos ei toimi, haetaan lähilastentarvikeliikkeestä jotkut halvat tuplat), toista pinnasänkyä (njääh, nukkukoon vieressä), taaperon valmistamista vauvan tuloon (njääh, se on vasta puoltoista eikä tajuu mitään kuitenkaan), äitiyspakkauksen tarpeettomuutta (njääh, otin pakkauksen ja hyvä niin, koska en tiedä ehdinkö saada pienimpiä vauvanvaatteita takaisin kierrosta ajoissa), hoitopöydän laatikoiden riittävyyttä kahden vaippaikäisen tarpeisiin (njääh, ei me ehditä mitään pyykkejä taitella kuitenkaan joten vedetään vaan vaatteet suoraan kuivausrummusta muksujen päälle), oman ja parisuhdeajan vähentymistä (njääh, ei sitä ole edes nyt eikä se itseasiassa edes haittaa). mulla on siis sangen (inho?)realistinen kuva lähitulevaisuudesta. mut hei, mustahan tulee sellainen klassinen "kolmen äiti", eiks ne tiedä kaiken kaikesta ;DDD
njääh!
no mutta neuvola-Q-lumisia: veriarvot ok paitsi ferritiini 7. ei siis häikkää kilppareissa eikä sokruissa. en siis tullut paiskatuksi nyt niin kovin muodikkaalla sokerirasituksella. en tiedä, johtuuko tällaisen vanhan ja painoa keräävän ämmän hyvät sokruarvot siitä, etten ole todellakaan mikään karkinmussuttaja ja limpparinimeskelijä. addiktioni ovat ruisleivät, tällä hetkellä oululaisen jälkiuuninapit sellaisenaan. oih nam.
hemppa on lähtenyt snadisti nousuun ja olokin hieman kohentunut. tytsy on myös kääntynyt (kuten mökkireissulla olin huomaavinani vatsamyrskystä) nuppi nivusiin päin ja laskeutunut, joten on helpompi hengittää. hyvä niin, koska äsähvä oli jo (?) 30. tällä viikolla olen mm. pyöräillyt uimareissulla esikoisen kanssa kymmenisen kilsaa, ollut taaperoisen kanssa lintsillä kuusi tuntia (ja käynyt siinä ohessa pari kertaa isompien lasten kanssa laitteissa) ja juossut hasardikääpiöni perässä vesipuistossa muutaman tunnin. ilmankos pimppaluita välillä vähän kolottaa.
ps. silmät futaa edelleen heikosti. tääkin postaus on kirjootettu vasemman varassa, kun oikea valuu solkenaan vettä. auts.
Mä oon nyt vähän jättänyt toisten odottajat lukematta, kun tuntuu niin hankalalta se elo kaiken uuden järkkäilyn kanssa. Luulisi jo ekan opettaneen, että suurin osa hankinnoista on ihan turhia :)
VastaaPoistaMulla on varmaan joko liian vähän aikaa tai jaksuja moiseen (tai pikemminkin molempia). Ja sit kun noi lastentavaramarkkinat ei vaan kiinnosta. Mut hei, on tytsylle sentään kaksi omaa tavaraa: sun antama vauvakirja ja värikoodattu pyyhe Ikeasta.
PoistaJoo kyllä me kolmen äidit tiedetään kaikesta ihan kaikki ;D sehän on vaan hyvä että on tollanen asenne, pessimistihän ei pety..;)
VastaaPoistaMun äitikin on kolmen äiti :D Jonkun blogin kommenttilaatikossa oli joskus heitto, että usein besserwisseröivä ano kommentoi nimimerkillä "kolmen äiti". Mäki rupeen siis besserwisseröimään!!!
PoistaNiinhän ne sanoo, että kolmas lapsi kasvaa siinä ohessa. Liekkö synnytyskin vain ohimenevä pyllistys kuivausrummun edessä jne? Jään mielenkiinnolla odottamaan!
VastaaPoistaOlishan se hyvä, koska meillä ei oo lapsenhoitoapua joten erittäin todnäk mää meen keskenäni synnyttämään. Eka kesti 10v sitten rapiat 6h ja toka 1,5v sitten 5h.
PoistaMeillä oli samanlainen tilanne odotusaikana ja minua ahdisti kyllä ajatus yksin synnyttämisestä! Mitä sinä siitä ajattelet? Oletko harkinnut doulaa tai ystävää mukaan synnärille? Minä lopulta pyysin ystäviltä varasuunnitelmia synnytyksen ajaksi ja olinpa niin vittumainen että vaadin isovanhempia lopulta ottautumaan asiaan, kun eivöt itse apuaan ole koskaan tarjonneet. Ja ottautuihan ne, vaihtelevalla menestyksellä :D... Meilläkin esikoinen syntyi aika nopsaan, eikä appsikaan jarrutellut alkuun päästyään vaikkei loppua tehtykään ihan niinkuin oli ajatus. Joten ei siinä olisi tunteja odoteltu hoitoavun saapumiseksi..
Poistamulla ei ole sellaista ystävää, jonka vois pyytää synnytykseen. ovat joko lapsettomia, joita en voisi moiseen nakkiin laittaa tai sellaisessa perhetilanteessa, etteivät pystyisi irrottautumaan moisella varoitusajalla. doulaa olen miettinyt mut en tiiä, ehinkö ja jaksanko alkaa perehtyä aiheeseen.
Poistameillä isovanhemmat ovat niin kaukana (yli 500km) tai huonokuntoisia, etteivät pääse lastenhoitajiksi. mun siskotkin sijaitsevat sen 500km päässä. mll hoitaja tms ei onnaa, koska toi rakki on aika, hmm, reviiritietoinen.