pikapostaus aiheesta anonyymit ilkimykset. mä olen blogihistoriikkiini saanut vain yhden ilkeän anokommentin, joten kokemus pohjautuu lähinnä seuraamieni, omaani paaaaaljon luetumpien, blogien kommenttilootissa tyhmyyttään purkaviin, mukanokkeliin mielenpahoittajiin. mä saan blogivittuilusta aina primitiiviraivarit ja usein ärmyilen nillinaamoille takas (viimeksi tänään).
oma luokkansa ovat tietty ne "lapses on ruma, sen vaatteet on rumia ja oot paska äiti" -kahjoperseet, joilla on ilmeisesti ns. av-luonne. toinen ryhmä (tai yks ja sama ihminen???) ovat nämä "muistuttelijat", joilla kommentoitiin liittyy yleensä ilmaisuja tyyppiä kukin tyylillään tai vittuilun kirsikaksi lyödään hymiö.
eipä mulla muuta. kettu kuittaa.
Missä ja mitä? Mäkin haluan huutaa anonyymille!
VastaaPoistamä haluun säästää toistaiseksi sun hermoja...
PoistaHahaa. Mulla on nyrkkisääntö itselleni, koska en ole ihmisenä ihan niin ihminen kuin välillä haluaisin: jos tulee tarve postata anonyymikommentti, siihen on jokin syy. Se ei luultavasti ole kovin hyvä syy: todennäköisesti haluan olla ilkeä.
VastaaPoistaIkinä taas ei oikeastaan ole tarjolla hyvää syytä olla toiselle ilkeä.
En sano, ettenkö olisi joskus ilkeä, mutta ainakaan en ole sitä anonyymisti.
mulla on sama periaate, että mitä en voi sanoa toiselle omalla nimimerkillä, jätän sanomatta.
PoistaMä olen kommentoinut moneenkin kertaan anonyyminä, muistaakseni jonkun teidänkin blogiin, ja aina samasta syystä: jos asia on jotain liian henkilökohtaista tai liian helposti mun henkilöllisyyteen, puolison henkilöllisyyteen tjsp. yhdistettävissä, en halua kommentoida ns. omalla nimelläni.
PoistaMutta päätä auon kyllä ihan omana itsenäni, jos tulee tarvis :D
Tässä lähipäivinä itseäni on anonyymeissä vituttanut niiden muka-ovela tapa yrittää udella bloggaajalta asioista, jotka eivät niille todellakaan kuulu. Ja sit tietty myös muka-ystävälliseen sävyyn. Ja se hymiö päälle. Se on vähän lukijan aliarvioimista se, ja toisaalta mä en edelleenkään käsitä sitä, miksi ketään kiinnostaa yhdenkään bloggaajan elämä niin paljoa, että viitsii kysellä henkilökohtaisia.
Tai sit mä vaan oon jotenkin viallinen kun mua ei kiinnosta ikinä mikään :D
yksityisyydensuoja on asia erikseen, noin mäkin teen jos jokin asia on liian henkilökohtainen kerrottavaksi omalla "naamalla". mut sama, että mahdollinen erimielistely tai muu kyseenalaistaminen tapahtuu tasan omalla identiteetillä, jos siihen on aihetta.
PoistaNo olipas negatiivissävyinen teksti, taitaa olla sulla vähän liikaa aikaa seikkailla blogeissa!1 Ei niitä oo pakko lukea jos ei kiinnosta, kannattaisko keskittyä vaan niihin omiin lapsiin ;)
VastaaPoistaMutta tietysti KUKIN TYYLILLÄÄN... :)
:D Mjoo, aika ajankohtainen postaus kyllä. Mutta onneksi kaikki anonyymikommentit ei ole ollenkaan dorkia. Ihmettelen kyllä, miksi aikuisilla ihmisillä (!) on tarve olla ilkeitä toisilleen, yleensä vielä erittäin vähäpätöisistä asioista. Jotkut lapsen ulkonäönhaukkujat meneekin sitten täysin yli ymmärryksen.
PS. Meinasin viime äitipolivisiitillä pissata ohi purkin, kun muistui sun näytteenantoreportaasi mieleen :D
jep, anonyymeja on normaaleja kommentoijia ja sitten niitä ilkimyksiä. mutta ilkimykset ovat jostain syystä aina anoja. oon joskus miettinyt, että onksne ihan oma ihmisryhmänsä vai onko joillain omalla nimimerkillään ihan jees postaavilla pimeä puoli, josta ne huutelee anoina. no sen saa hyvin kuulemma selville ip-osoitteita väijymällä, tiesi eräs ingenjööri kertoa.
Poistaps. vahinko kiertämään :D !!!11yks!