nousin tänään (kuten yleensä) muuta perhettä aikaisemmin, että ehdin puuhailla kotihommia - ja nautiskella aamupalan yhdessä hesarin kanssa. no voi saatana mitä nautintoa olikin.
lehden alkupuolella oli juttu syöpäsairaista lapsista. mullahan on jonkinasteinen ulospäin suuntautuva hypokondria (eli sairauden pelko ): pelkään ihan älyttömästi mun lapsien sairastuvan vakavasti. tutun alle kouluikäinen lapsi on toipumassa leukemiasta. taannoin meidän perseessä oli juttu aivorungon kasvaimeen (kuolleisuus 100 %) 5-vuotiaana kuolleesta pojasta. olen kuukausitolkulla yöllä valvoessani miettinyt noita sairauksia, laskenut todennäköisyyksiä ja pelännyt niin, että olen ollut päiväkausia lähes toimintakyvytön tiskien ja pyykkien kasaantuessa. pelännyt, koska sellaisille asioille ei voisi mitään. mikään ruokavalio tai välttely ei suojaa sellaiselta. jossain vaiheessa en pystynyt poistumaan edes viideksi minuutiksi lasten luota, kun pelkäsin että "jotain romahtaa" kun olen poissa. lasten sairastelu ahdistaa, kun pelkään sen olevan vakavaa mutta oloni helpottuu kun vakuutun siitä, että kyseessä on ns. tavallinen lastentauti. kelaan päässäni läpi taudinkuvauksia, ensimerkkejä ja paranemisprosentteja. viime aikoina olo on ollut parempi - ehkä alhainen veren rauta pahensi ahdistusta, mene ja tiedä. tuo hesarin juttu sai minut taas lähes hysteeriseksi. voi tulla melanooma! tai imusolmukesyöpä! aivokasvain iski yhtäkkiä ja lapsi pyörtyi suihkuun, kuoli vuoden päästä kesken eskaripäivän! kymmenessä vuodessa 1500 lasta sairastuu syöpään!
ahdistaa.
muutama osio itkua nieleskellen lehteä eteenpäin ja juttu lasten pahoinpitelystä. nelivuotias poika, joka neuvolalääkärissä asettuu nopeasti kontilleen tottumuksesta, koska isäpuoli oli raiskannut poikaa.
voi vittusaatanaperkelejumalauta. jos mä saisin saatana käsiini jonkun noista lasten kiduttajista, niin mä päästäisin luonteeni pimeän puolen valloilleen.ja tällaisissa asioissa se on todella dextermäisen pimeä, uskokaa pois.
mutta mitä voi tällaisen estämiseksi tehdä? jos tälleen yksityishenkilönä epäilisin jonkun lapsen lievääkin pahoinpitelyä, mä ilmoittaisin siitä poliisille. enkä todellakaan tekisi mitään lastensuojeluilmoitusta, koska siinä ao. viranomaisilla on ilmeisesti liikaa harkintavaltaa. ja koska te sossumössöt vittu opitte että se saatanan tapaamisoikeus on lapsen, ei vanhemman oikeus! vittu! miksi sekakäyttäjävanhemmille palautetaan kasvatusperheissä olleita huostaanotettuja lapsia piinattavaksi perusteella "lapsen huoltajuus auttaa vanhempia pääsemään jaloilleen"? oi vittu MIKSI??????!!!
mutta mitä muuta voi tavis tehdä parantaakseen maailmaa tältä osin? onko teillä yhtä avuton ja vihainen olo kuin mulla?
Toi nelivuotias neuvolassa -juttu sai ahdistumaan niin että on oksettava olo. Mä en ainakaan toistaiseksi ole kärsinyt hypokondriasta itseni tai läheisteni kohdalla, mutta mä oon huomannut kestäväni yhä huonommin uutisia lasten kaikenlaisesta pahoinpitelystä ja kiduttamisesta.
VastaaPoistaNykyään en enää halua edes kuulla/lukea lapsiin tai eläimiin kohdistuvasta väkivallasta yms. paskasta. Kysymys ei oo siitä, että haluaisin kieltää pahojen asioiden ja ihmisten olemassaolon ja elää onnellisessa kuplassa kuvitellen, ettei mitään pahaa tapahdu ympäröivässä maailmassa eikä mitään kamalaa voisi koskaan osua omallekaan tai läheisten kohdalle. Mä en vain oikein kestä niitä uutisia enää. Niitä ilmankin olen tietoinen, että maailmassa on pahaa tekeviä ihmisiä, jotka kulkevat keskuudessamme vapaina ja ilman että heidät voi tunnistaa joukosta ja juosta karkuun.
Kaupassa oli uusimman Seiskan kannessa sen 8-vuotiaan murhatun tytön isän naamankuva, ihan sensuroimatta että kaikki varmasti näkevät sen nilkin ja naama jää mieleen. Kuvaan oli liitetty otsikoksi sitaatti joltain perheystävältä tms., jonka mukaan tämä henkilö on "juoppo pedofiili". Jaa-a, voi olla, mutta ensimmäinen ajatus oli, että jos perheystävä sen tietää, niin onko hän kertonut siitä kenellekään ja varsinkaan viranomaisille, ainakaan ennen tytön kuolemaa.
Mun mielestä auttamatta jättämisen pitäisi olla lastensuojelujutuissakin rikos, ihan niin kuin liikenneonnettomuuksien suhteen on. Auttaminen olisi kai juurikin soitto poliisille ja/tai sosiaaliviranomaisille, eli eipä mikään iso juttu, mutta kun ei yksityishenkilön valtuuksilla oikein muuhunkaan pysty. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät halua "kannella" naapurista/kaverista/sukulaisesta joka jollakin tavalla kohtelee kaltoin puolustuskyvytöntä lasta. (Sama pätee kyllä eläimiinkin.) Siis pahantekijän käräyttäminen viranomaisilleko on pahempi juttu kuin se, että jättää auttamatta kärsivää lasta, jolle tulee koko ajan yhä rankempia traumoja, joiden takia hänen tulevaisuutensa näyttää yhä synkemmältä - puhumattakaan kamalasta nykytilanteesta? Ei jumalauta.
mä en tajuu mikä tekee joistain ihmisistä niin vitun sairaita (ei siis silleen sairaita, että se ois millään tavalla oikeuttava tms. läpäläpäpaskaa tekijä) sadisteja, että lapsia satutetaan, kidutetaan ja raiskataan! ei vittu! sitten joku sossumössö tai kutistaja mussumössöttää että niillä on trauma samanlaisesta väkivallasta ja mössö mössö njää njää. saatana muna poikki tollasilta äijiltä tylsillä voimapihdeillä ja antaa kuolla siihen verenhukkaan, on vähintä. ja entäs se hesarin jutun äiti, joka ei vienyt insestijuttua eteenpäin kun ei halunnut luopua ylellisestä elämäntyylistään! jokainen äiti on paras äiti lapselleen, no vittu just niin. mä oon näissä asioissa niin hammurabi että.
PoistaMä en kanssa pysty käsittämään, mikä ihmisestä tekee niin sairaan ja sadistisen, että raiskaa lapsen. Tai pieksee, kiduttaa jotenkin muuten jne. Voi tietysti olla, että tällasella saastalla tosiaan on omia kokemuksia sellaisen uhrina olemisesta ja hän on niiden traumojen takia ihmisen irvikuva, mutta mikä helvetti saa ihmisen laittamaan vahingon kiertämään?! Jos tulee halu raiskata lapsi t(ai kuka tahansa), niin eikö nyt vittu voi olla sitä tekemättä edes lainkuuliaisuuden nimissä, jos ei empatiakyky riitä ymmärtämään, että sellaista ei vain helvetti tehdä?!
PoistaSossuille ja käräjätuomareille pitäisi teroittaa se, minkä aiemmin sanoit, että tapaamisoikeus on lapsen oikeus eikä vanhemman. Eikä lapsi ole jumalautasaatana mikään terapiaväline tai stressipallo, joka heitetään takaisin vanhemmilleen kuntoutuksen nimissä.
Mäkin ajattelin postauksesi luettuani ja tän aiheen noustua taas mieleen, että muna katki vaan ja aurinkoon kuivumaan. Kyllä se aurinko ennen pitkää korjaa sadon jos ei jostain syystä verenhukkaan kuole.
Ja voi helvetti... Mä en lue Hesaria, joten en myöskään tiedä sen nelivuotiaan tapauksesta kuin sen mitä sä olet kertonut. Mä täällä ajattelin, että oli äiti varmaan järkyttynyt ja kauhuissaan ja varmaan neuvolasta soitettiin heti poliisit hakemaan se lapsenraiskaaja talteen jne. Mutta vielä mitä! Mä en vittu ymmärrä miten joku voi olla noin käsittämättömän... vitun... sairas, ettei pelasta lastaan helvetin kauas pedofiiliäijästä, vaan pakottaa lapsen elämään samassa kodissa raiskaajansa kanssa. Ja vieläpä elintason takia. Toihan on käytännössä sitä, että äiti parittaa alle kouluikäistä lastaan miehelleen, jos kerran lapsi altistetaan uusien raiskausten uhalle rahan takia.
Tuo ja moni muu on sairaita esimerkkejä siitä, että yhtä lailla naisten korissa on läpimätiä omenia. Multakaan ei heru ymmärrystä mm. sille jokainen äiti on paras äiti lapselleen -lässytykselle. Se lässytyshän on vain sitä varten että saadaan kolkuttava omatunto vähän hiljaisemmaksi.
sori, jos tosiaan et lukenut sitä juttua niin tein epäselvyyttäni turhan aasinsillan - siitä nelivuotiaan kohtalosta ei kerrottu enempää mutta tää ylellisen elämän valinnut oli äiti, jonka tytärtä biologinen isä käytti hyväksi. eli eri juttuja. mutta samaa saastaa.
PoistaPahoittelut sen nelivuotiaan pojan äidille - hänen osaltaan otan sanani takaisin, koska ei ole mitään tietoa miten tuossa tapauksessa meneteltiin! Eli täysi väärinymmärrys tässä kohtaa. Mutta sen mitä sanoin tuosta tapauksesta, voikin sanoa tästä mainitsemastasi tytön tapauksesta, oli ikä mikä tahansa ja hyväksikäytön ilmituloväylä mikä tahansa. Että voi elintaso olla tärkeämpää kuin oman lapsen hyvinvointi, ei helvetti...
Poistajoo sori tosiaan, my mistake kun oletin, että olit jutun lukenut. onneksi et, koska siitä tuli pahapahapaha olo. no, mä näemmä jaan sitä eteenpäin mutten vaan enää pystynyt pitämään tätä paskaa sisällä. jos lapsi ei voi turvautua edes äitiin, niin mihin sitten. näitä juttujahan, että äiti ummistaa silmänsä hyväksikäytöltä perheessä, on yllättävän paljon (ja taas mun sisäinen dexter nostaa moraansa...).
PoistaAvuton ja vihainen olo on. Tällästen juttujen takia oon tyytyväinen siitä, ettei meillä näy telkkari eikä tuu lehtiä. Välillä kaupan kassajonossa harmittaa kun pitääkin aina vilkaista niitä roskalehtien lööppejä. Ja miks perhelehdissä on pakko olla surullisia juttuja siitä kuin rankkaa mukuloilla on syöpähoidoissa ja kuinka ne silti on urheita pikkupotilaita. En mää ainakaan halua lukee sellasta.
VastaaPoistamä lopetin sekä vauva- että meidän perhe -lehden tilaukset tossa keväällä kun ahdistuin niistä jutuista liikaa. eihän ne asiat mihinkään katoa mutta mä lamaannuin niistä pahimmillaan viikoiksi.
PoistaMulla on itsenisuojeluvaihe meneillään, en vain lue tollaisia koska itkisin päivät ja yöt.
VastaaPoistaihan hyvä vaihe, kosa sitä mä just tossa kevään ja kesän tein.
Poistaite oon aika ajoin kanssa ihan usvassa näiden erinäisten pelkojen ja huolien kanssa. se on karmeaa.
VastaaPoistanykyään jo pelkkä uutisten katsominen on ahdistavaa, heti alkaa kelata jotain ilmaston lämpenemistä tai sotaa tms. ja miettii vaan, et jaa,, ja minä teen tänne vielä lapsia lisää..
mua pelottaa eniten ne asiat, johon itte ei voi millään tavalla vaikuttaa, joilta ei voi suojata lapsia vaikka mitä tekis. mun yks ystävä on tarkoituksellisesti lapseton esim. siitä syystä, ettei se kestäis sitä huolta ja ahdistusta, mitä se lapsistaan kokis.
PoistaMä en ole ehtinyt lukea koko Hesaria, mutta "valitettavasti" sen sunnuntaiosion ja menetin kyllä päiväuneni (voi mua raukkaa, mutta kuitenkin...) kun luin juuri ton nelivuotiaan jutun, vaikka ihan yhtä kamalaa se kaikki oli.
VastaaPoistaIhan älytön ahdistus ja pahoinvointi tän maan puolesta, etenkin lasten. Haluisin alkaa sijaisvanhemmaksi mutta paljooko me korjataan tollaisia rikkinäisiä ihmisiä. Ja mietin että jos joku ikinä jumalauta tekis mitään mun muksuille niin salettiin tappasin.
Ja mietin myös Dexteriä (uusi kausi alkaa ens kuussa...) ja sitä miten sellainen päivätyö ois ihan jees jos tietäis missä nää hemmetin "vanhempienoikeudet"-sekakäyttäjäkaninalisääntyvät elelee.
Apua, tulipas musta aggressiivinen nettikommentoija - mutta toi on vaan niin karseeta. Piste.
näissä asioissa pitääkin olla aggressiivinen. mä haluaisin keksiä jonkun tavan, jolla vois oikeasti estää noita tapahtumia, ettei kukaan kerta kaikkiaan uskaltais koskea lapseen tuolla tavoin. mut en oo keksinyt.
Poistaitehän mä oon niin vainis enkä luota kuin harvoihin ja valittuihin, joten oon ohjeistanut mun isomman pojan että isänsä mukana sukulaisreissuilla saa mennä saunaan jne. vain iskän ja papan kanssa.
pitäsköhän lähettää ruusuja vantaan vankilaan niille krimiksille, jotka antoi sen murhatun pikkutytön isälle pataan.
Ruusulähetys olis varmasti paikallaan.
PoistaMäkin mietin sitä, miten kovaa itsehillintää vanhemmilta vaatii olla ottamatta oikeutta omiin käsiin ja tappaa tai muuten kostaa sellaiselle, joka on heidän lastaan jollain tavalla vakavasti vahingoittanut. Luulen että ainut keino hillitä murhanhimonsa on se, että vankilasta käsin on vaikea olla lapsensa tukena toipumisessa ja elämässä ylipäätään. Onhan lapsi kuitenkin tärkeämpi kuin kosto.
Sehän tässä absurdia onkin. Vaikka sitä pikkutytön isää kuinka pamputettais siellä vankilassa, se ei sitä tyttöä tuo takaisin saati vähennä sen lapsen elinaikanaan kokemia kärsimyksiä. Eikä rangaistusten koventaminen ehkäise tälläisiä rikoksia, ainakaan kovin suuresti, mutta silti sitä toivoo kuolemanrangaistusta käyttöön näille sekopäille.
PoistaVaikka miten liberaalina sitä itseään pitää, niin jotenkin mitä enemmän näitä juttuja lukee sitä enemmän alkaa houkutella ajatus pakkosteriloinnista ja vanhemmuusajokorteista. Amerikkalainen sossu toimii kuulemma niin, että kun lapsi otetaan huostaan niin siinä on vanhemmilla 6 kk aikaa hoitaa asiansa kuntoon tai lapsen huostaanotosta tulee pysyvä, ts. lapsi annetaan adoptioon. Mietin, että parempi sekin kuin että lapsia pallotellaan kotiin ja takaisin kun se on vittu vanhemman oikeus ja voi edesauttaa paranemista. Ei saatana.
siinä on varmaan ideana se (mikä mullakin) että tyyppi laitetaan kokemaan edes osa siitä, mitä sen tappama lapsi on kokenut. että joutuu kokemaan avuttomuutta ja tuskaa eikä rangaistus ole pelkästään vapaudenriisto ja siihen liittyvä erityisestävyys. on se vaan hyvä, että vankilahierarkiassa nämä lastenraiskaajat ja -tappajat ovat sitä alinta kastia. nopea kuolemanrangaistuskaan ei ole suhteessa lapsen kuolemaan - tässä tapauksessahan kauan pahoipidelty lapsi taisteli hengestään arvion mukaan 4-6 tuntia. eli muna poikki ja muovipussi päähän. sitä ennen voisi antaa mafiosonaluille harjoittelukappaleeksi.
Poistamä tiedän muutaman vuoden takaa yhden 5-vuotiaan, joka oli huostaanotettu sekakäyttäjävanhemmilta ja sijoitettu kasvatusperheeseen. tullessaan tyttö oli täysin apaattinen, teki tarpeensa housuihin eikä puhunut. vuoden sijaisperheilyn jälkeen puhelias, iloinen pikkutyttö palautettiin vanhemmilleen juuri näiden "jaloilleenpääsemisen tueksi". 2kk päästä tyttö palasi mykkänä ja housuuntekevänä huostaanottoon.
sossu <3
Mä rupesin ihan vakavissani miettimään tota sijaisperhetoimintaa eilen, mutta ei saatana, jos joku tekis mun sijaislapselle noin.
Poistase siinä onkin varmaan kovinta (?) kestää, kun ei tiedä miten sille lapselle käy, vaikka kuinka saisit lasta "korjattua" parempaan elämään. lainsäädäntöä ja käytäntöjä olisi syytä tältä osin parantaa. riippuu tietenkin, mikä huostaanotetun lapsen tausta on ja onko "riskiä" siitä, että lapsi palautetaan biologisille vanhemmilleen.
Poistaon muuten aika absurdia, millaiset seulat adoptiovanhempien täytyy käydä läpi, ja näissä jutuissa ei sitten tunnu välillä olevan mitään holttia.
Siis mä oon luullu, et oon ainoo joka pelkää esmes just tollasia sairauksia ihan älyttömästi! Että siinä mielessä hienoo kuulla, et on muitakin. Ja muutenkin samaa mieltä sun kanssa (ilman kirosanoja:)). Olin myös ite pitkään lapseton just tosta syystä, mutta lopulta alko biologinen kello tikittää liian lujaa...Enkä kyllä lue uutisia mistään kaheksanvuotiaan taposta, pakosti lööpit osuu silmään, mut enempää en halua tietää, ei pysty lukeen!
VastaaPoistaminustakin on hyvä juttu, etten koe olevani ainut tässä asiassa. se jotenkin helpottaa mun oloa. kiitos siis :)
Poistamie kans pelkään sairauksia (itellä ja muilla) ihan hirveesti. pelko tulee kausittain ja yleensä nää raskausajat on ollu aika pelottomia. mulle tulee aina ku huomaan jonku esim. syöpään viittaavan otsikon jossain, ni ihan hirvee olo ja oon jo varma että mulla tai ainakin samilla on se.
VastaaPoistaja noi lasten (ja eläinten) pahoinpitely- ja kidutusjutut on jotain mitä en voi kestää, en pysty niitä lukemaan enkä haluu tietää koska ahdistun niin hirveesti.
hesari tuli meille joskus, mutta siinä oli sillon melkein joka päivä jotain raatokuvia, siis kuolleita eläimiä ja ihmisiä mun silmissä aamiaispöydässä, ei kiitos! :( en tykkää kattoa uutisia enkä kestä "terveys"lehtiä ja noi vauvan, kaksplussan ja muitten lehtien sairaus- ja kuolemajutut on jotain ihan kamalaa.
mut miten näitäki asioita vois olla ajattelematta? ja sekin ois kamalaa jos ei ollenkaan uutisoitais mitä lapsille kulissien takana tapahtuu.
on yhtä avuton ja vihanen olo ku sulla.
halaus <3
mulla oli niitä itseen liittyviä pelkoja vuodenvaihteessa, kun löysin sen patin mun kainalosta. mutta kun tarpeeks ramppas lääkärissä niin se meni aika hyvin ohi. mut jatkuva pelkääminen on hirveen kuluttavaa :(
Poistavaikka tulee paha olo, niin onhan se hyvä jos ihmiset tulevat valppaammiksi ja vallitsevia käytäntöjä kyseenalaistetaan. mutta avuton ja vihainen, kyllä.
hali sinnekin <3
Täällä iskee myös ahdistus helposti, varsinkin näistä kidutus/väkivaltatapauksista. Sydän jätti lyönnin väliin kun luin tekstisi ja tuon neljävuotiaan pojan jutun. Luoja, millaista pahuutta, aamupala takertui kurkkuun.. En siis ole ainut joka tuntee näin.. Yritän olla lukematta näitä, mutta on vaikea elää säkissä (vihaan iltapäivälehtiä, onneksi ne voi sentään välttää). Toisaalta haluan että ihmiset tietävät, jotta saataisiin se yksikin pedofiili/raiskaaja/pahoinpitelijä kiinni lisää, kunhan ihmiset toimivat eivätkä käännä selkäänsä.
VastaaPoistaOli hyvä kirjoitus, vaikkakin karu. Dexterin uravalinta harkinnassa täälläkin..
tuo koululainenhan lukee jo lööpit jne ja sen kanssa mä olen paljon puhunut tästä 8-vuotiaan jutusta. hesaria se ei onneks vielä lue.
Poistakiitos! perustetaan salainen kotiäidin kosto -ryhmittymä, joka dexteröi näitä keissejä.
Mä en varmaan ole yksin tän mielipiteeni kanssa kun sanon, että sun pitäisi ehkä lopettaa sen meidänperseen lukeminen.
VastaaPoistaviime numero oli tilauksen viimeinen. mun (länsisuomalainen) kaveri sanoi myös, että mulle pitäis laittaa lapsilukko suomi24:een.
PoistaMiksi ihmiset puuttuu toisten asioihin sillon kun on kyse jostakin parveketupakoinnista tai nurmikonleikkuusta sunnuntai iltana, mutta sulkevat korvat ja silmät silloin kun on kyse oikeasti jostakin tärkeästä??! Kuinka monta pientä lasta olisi päässyt eroon tuollaisista pedoraiskaajasadistimulkuista jos joku olisi uskaltanut ottaa asioista selvää ja puuttua tilanteeseen...
VastaaPoistasä oot niin kympillä oikeassa. erittäin hyvä pointti. energiaa toisten asioihin puuttumiseen kun kuitenkin on (vaikka en mäkään siitä parveketupakoinnista tykkää, niin pieni huoli se kuitenkin on).
PoistaMä olin eilen ihan rikki itsekin. Sen syöpälapsijutun tajusin skipata, mutta sitä lastensuojelujuttua en. Sitten kävelin jotenkin skitsona pitkin seiniä.
VastaaPoistaOn hassua, etten jotensakin usko väkivaltaan ja kostoon ... mutta sitten kun lukee tuollaisista nelivuotiaista ja niiden kohtalosta, en juuri muuhun uskokaan. Alan epäillä, että osa ihmisistä ei jotenkin oikeasti ole ihmisiä, että niiltä puuttuu joku olennainen osa, tai niille on tehty otsalohkolobotomia, tai jotain, jotain, ja sitten ne on vaan ihmisen kuoria jotka kävelee ympäriinsä tekemässä pahaa.
Mä en pelkää sairauksia aktiivisesti; en ainakaan kovin usein. Veljeni kuoli teini-iässä käytännössä kuumeeseen (se oli melkoinen yllätys myös sairaalalle) ja sisäistin asiasta sen verran, että ei auttanut vaikka stressasin ja pelkäsin isosiskona aina, että sille käy jotain. Tiedän kyllä, että jos lapselle jotain kävisi, siitä en luultavasti toipuisi; en vain voi miettiä sitä, miten en toipuisi - jos jotain käy, mulla on ihan saatanasti aikaa olla toipumatta. (Okei, valehtelin vähän, kyllä mä välillä sairauksia pelkään ihan aktiivisesti, mutta olen nykyään aika hyvä siinä, etten sellaisia ajattele tai lue mitään aiheeseen liittyvää LAALAALAA.)
Tiivistys: on just sellanen olo. Avuton ja hätääntynyt. Ja väkivaltainen.
Ainii.
PoistaMun vanhemmat erosi tavalla, joka oli ikävä; tarkalleen ottaen isäni oli aivan käsittämättömän vittumainen ääliö yhtäkkiä. Minkäänlaista väkivaltaa tai muuta ei ollut tuolloin eikä ollut aiemminkaan, mutta en halunnut visiteerata faijaa, joka mun näkökulmasta oli muuttunut ikäväksi, mutsia haukkuvaksi mulkuksi.
Faija ärjyi melko lailla lapsen oikeudesta myös isään. Itse en voinut välttyä tuntemasta, että puhuessaan lapsen oikeudesta isään hän itse asiassa puhuu isän oikeudesta lapseen. Se oikeus, jos sitä koskaan oli, meni mun mielestä siinä kun vatsaa kivisti pelkästään ajatus isän näkemisestä. Ei mun mielestä sillä ollut mitään oikeutta pahoittaa mun mieltä joka toinen viikonloppu.
Ja tämä oli sentään ihan eri universumia kuin mitä pahoinpidellyt lapset joutuvat kohtaamaan. Heillä ei varmaan ole voimia tai uskallusta mäjäyttää isäänsä kirjalla tullakseen kuulluksi, kuten mulla 11-vuotiaana oli. Eikä näiden lasten vanhemmilla pitäisi olla mitään erityisoikeuksia lapsiinsa: lapsen kasvattaminen pitäisi ehkä nähdä oikeuden sijaan etuoikeutena. Joka voidaan menettää.
mun ois pitänyt skipata se syöpäjuttu. mutta se väkivaltajuttu pääsi jotenkin lävähtämään kasvoille. ajattelin sen olevan liibalaabaa tilastoista ja viranomaistoimista. mutta sen sinkkosen tehtävänä onkin herätellä ihmisiä todellisuuteen, missä joka päivä lapsia tässäkin hyvinvointivaltiossa elää.
Poistaolen pahoillani sun veljen puolesta. tuollaisen juuri kuvittelisi olevan estettävissä mutta näemmä ei. tuo pointti, ettei pelkäämällä estä mitään, on hyvä, koska mä jotenkin ajattelen että maagisesti pelkäämällä voisin estää jotain. koska monissa noissa jutuissa on kyse siitä, että vanhemmat yllättyivät täysin ja oli shokki ja järkytys eikä koskaan olisi voinut kuvitellakaan.
---
voi perse :( vaikka kyseessä onkin henkisen väkivallan suhteellisen lievä muoto, mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi erotilanteessa lapsista tehdään vallankäytön välineitä haukkumalla lapsille entistä puolisoa. mun ja eksän eron jälkeen on pidetty puolin ja toisin kiinni siitä, että vanhempi tai tämän sukulaiset eivät hauku toista vanhempaa lapselle. vaikka munkin eksä on itsekeskeinen, vastapaskannettu lapamato, tuosta se on pitänyt tiukasti kiinni ja huomauttanut ex-anopillekin aiheesta (ja mä mun isälle).
lasten kuulemisen perusteita ja menetelmiä (ja sossujen osaamista) pitäisi kehittää, että nuorempien lasten mielipiteet pystyttäisiin ottamaan tapaamisasioissa huomioon.
Sorry, ei ollut tarkoitus täällä tuulettaa omia traumoja :D Tajusin, että siltä tää varmaan kuulosti, jos nyt ei sitä mun näkökulmasta ollutkaan - näin pitkän ajan jälkeen se on vain elettyä elämää.
PoistaHyvin olette toimineet eksäsi kanssa, uskon siihen vakaasti! Vahvistat mun uskoa ihmisiin, kiitos :)
hei apua, en mä sitä silleen ottanutkaan! musta oli tosi hyvä kun kerroit, kummastakin asiasta. musta on esim. helpottavaa lukea täältä, että joku muukin kärsii samoista peloista kuin minä. silloin niitä on helpompi työstää.
Poistaniin ja ihmiset tartteis paitsi parisuhdeterapiaa niin ero-opastusta. kun näissä lapsellisissa eroissa sitä ex-puolisoa on pakko nähdä ja olla yhteyksissä. onneks mun eksän nyksäkin on ihan jees, vaikkakin hirveen ujo. se kohtelee mun esikoista todella hyvin heittäytymättä äidiksi. oikeastaan paremmin kuin isä :D
PoistaMun oli nyt ihan pakko palata aiheeseen kun pääsin ihan oikean tietokoneen ääreen.
VastaaPoistaToi edellisen anonyymin pointti on mun mielestä sairaan hyvä. Suomalaiset on tosi herkkiä valittamaan toisistaan ja toisilleen, mutta sellaisista rikollisista toimista, jotka eivät kohdistu täysin sivullisiin, ilmoitetaan laiskasti eteenpäin. Mun hyvä ystävä on lastentarhanopettaja ja se sanoi olevansa tosi helpottunut siitä, että niiden on nykyään PAKKO ilmoittaa lastensuojeluun, jos huomaavat jossakin lapsessa jotain ilmoittamisen arvoista. Ei tarvitse enää kinata toisten hoitajien kanssa, jotka yrittävät vältellä vastuuta.
Mun mielestä olisi hyvä, jos toi ilmoittamisvelvollisuus koskisi ihan samassa mittakaavassa meitä kaikkia muitakin, eli että ilmoittamatta jättäminen olisi rangaistavaa. Huomenta Suomessa oli viime viikolla haastateltavana lastenpsykiatri, joka sanoi, että usein ilmoittaminen on vaikeaa ihan senkin takia, että insestin ja lasten pahoinpitelyn kaltaiset asiat on monelle niin vaikeita käsittää, että mieli yrittää viimeiseen saakka suojella meitä totuudelta ja löytää vaihtoehtoisia selityksiä. Eikä siinä ole mitään väärää.
Ja W-täti,
Empatia on siitä paskamainen ilmiö, että sekä sen täydellinen puute että liian voimakas ilmeneminen rampauttavat.
Mä en ole itse kovinkaan... pelkääväinen, mutta vähän vastaavasti olen kova suunnittelemaan, laskelmoimaan ja ottamaan huomioon. Etenkin raskausaikana ajattelin paljon sitä, miten voin synnyttää lapsen maailmaan, joka ei välttämättä ole sille pelkästään hyvä ja kaunis.
En usko kohtaloon enkä mihinkään mielikuvitushenkilöihin, joten ajattelen jokseenkin fatalistisesti, että meidän aika voi loppua koska tahansa. Teininä se johti hirveään angstiin, mutta vanhempana ja etenkin nimenomaan vanhemmuuden myötä se on saanut mut käsittämään, että ajan tulevan loppumisen tai vaikeutumisen harmitteleminen etukäteen hukkaa sitä aikaa, joka meillä on juuri NYT, eikä hyödytä mitään. Mä en voi millään keinoilla varmistaa sitä, että muut ihmiset kohtelevat mun lapsia niiden elämän aikana hyvin, mutta voin antaa niille kaikkea paskaa vastaan voimakkaimman mahdollisen lyömäaseen: oman rakkauteni. Niin ylitsevuotavan, hellän ja hyvän, kuin kykenen. Jos olen sen suhteen tehnyt kaikkeni, mun ei tarvitse koskaan miettiä sitä, mitä olisin voinut tehdä paremmin.
Jos sun lapsi sairastuu parantumattomaan sairauteen, se sairaus on ihan yhtä parantumaton sillä diagnosointihetkellä, olit sä sitten pelännyt sitä vuosia etukäteen tai et. Sen sijaan sen sairastumisen (tai muun vastaavan tapahtuman, toim. huom.) jälkeen voisi olla vaikea käsitellä sitä, kuinka paljon aikaa ja resursseja murehtimiseen on käyttänyt silloin, kun ei ole vielä ollut mitään murehdittavaa.
"sontiaismolottaja olettaa, että jos et pysty näkemään sitä, sekään ei pysty näkemään sinua"
Poistatuohon mun pitäisi pyrkiä, ettei sillä pelkäämisellä mitään voi estää. mutta jos jotain olen osannut jo muuttaa pelkojeni takia, niin riehun vähemmän rätti kädessä ja olen enemmän lasten kanssa sellaisella tavalla, että koko perhe voi nauttia elämästä tässä ja nyt. käytännössä seKIN on tarkoittanut niiden pyykkien ja tiskien kasaantumista. en halua niuhottaa pikkuasioista enkä kiukutella jonninjoutavista. noi muksut kun on mulle maailman tärkeimmät, mun aarteet ja jalokivet <3
sä oot Kris varmaan viisain ihminen, jonka mä tunnen.
Niin joo ja se piti vielä sanomani, että mä en usko että tollasia tekoja voidaan ennaltaehkäistä niiden rangaistuksia tjsp. koventamalla, eli siis tekemällä teoista tekijälle epämiellyttävämpiä. Luulen että ainoa mahdollisuus on huomion kiinnittäminen mielenterveydelliseen puoleen ja ennaltaehkäisemiseen. Tollaiset teot on uhreilleen niin peruuttamattomia ja vahingollisia, että rangaistusten pelotevaikutukseen luottaminen ei oikein riitä.
VastaaPoistaEli ihan ensin: kenenkään ei vitussa pitäisi tehdä lapsia ihan vaan siksi, kun on tapana, eikä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei sovellu vanhemmaksi. Senkin pitäisi mun mielestä olla rangaistavaa, jos vanhempi altistaa lapsen väkivallalle esimerkiksi jäämällä väkivaltaiseen parisuhteeseen. Eli jos mies lyö, naisen olisi lain mukaan pakko lähteä lasten kanssa. Jos mies heittää puurot puolivuotiaan naamalle, sama juttu. En nyt yleisesti ole isovelivaltiomallin kannattaja, mutta mun mielestä rakkauden sokeus ei saisi altistaa lapsia perhehelvetille.
Ja sitten toisekseen: neuvoloissa pitäisi olla duunissa vähän erilaista porukkaa kuin sellaisia herttaisia liukuhihnatyöntekijä-terveydenhoitajia. Neuvolatyöntekijät on AINOITA, jotka VARMASTI tapaavat suomalaisista lapsista ja lapsiperheistä ihan jokaikisen jossain vaiheessa ja jo ennen lapsen syntymää, joka tapauksessa paljon ennen kuin peruuttamatonta vahinkoa on ehtinyt tapahtua. Neuvolatyöntekijöiden pitäisi olla mielenterveysalan ammattilaisia ja niillä pitäisi olla käytössään vähän tehokkaampia ja laaja-alaisempia työkaluja kuin jotain "Arvioi väsymystäsi asteikolla 1-5"-masennuskyselyitä. Joojoo, maksaisi ihan helvetisti ja olisi ihan mahdotonta ja yhyhyhyhy. Mutta mun mielestä asenteen näiden ongelmien ratkaisemisen suhteen pitäisi olla sellainen, että tehdään, mitä täytyy, eikä vaan se, mihin pystytään.
mä niin allekirjoitan tuon kaiken.
Poistapatologisimpiin tapauksiin ei rangaistuksen kovuudella taida olla muuta vaikutusta kuin se erityisestävyys eli pervon poistaminen yhteiskunnasta. onhan näitä nähty, että pedofiili on vankilasta vapauduttuaan samana päivänä uusien uhrien kimpussa. pelkkä sukupuolielimiin ulottuva kastraatio ei riitä, koska jos mieli säilyy sairaana/sadistisena, sitten voi ottaa välineitä käyttöön.
mutta tuntuu niin vitun turhauttavalta, että mitä tässä yhteiskunnassa oikein voitaisiin tehdä, että sillä olisi oikeasti vaikutusta näihin asioihin? neuvolapointti on erinomainen eikä se ole ollut julkisessa keskustelussa esillä (pelkkä lastensuojelu vaan). samaan aikaan neuvolaresursseja vähennetään entisestään. jos veroäyrinsä voisi kohdistaa, niin tässä ois yks kohde.
mun varsinainen neuvolantäti sanoi - kun kysyin, onko sitä hätäkutsunappia tarvinnut kertaakaan painaa - että kerran, kun eräs asiakas yritti tulla päälle hänen kerrottuaan, että tästä lähtee lastensuojeluilmoitus.
muuten, jos kaikkia lapsia ei käytetä neuvolassa, niin voisikohan siihen liittää pakotteen, että lapsilisä menee katkolle ellei käy säännöllisin väliajoin? kun toi em. täti sanoi, että niitä kyselyitä ja laajennettuja käyntejä toteuttavat ne perheet, joilla siihen ei olisi oikeasti tarvis. eikä niitä, joiden pitäisi olla seurannassa, tavoiteta.
Mäkin oon eilen ja tänään miettinyt sitä, että neuvolahan tavoittaa jos ei nyt jokaikistä lasta niin varmaan ainakin 99%. Se on ainut paikka missä käytännössä kaikkien lasten terveyttä ja hyvinvointia arvioidaan, joten sinne pitäisi lisätä resursseja ja kouluttaa terkkarit ja lääkärit havaitsemaan lapsista kaikkinaisen kaltoinkohtelun merkkejä.
PoistaMun mielestä terveydenhoitohenkilöstöä ja ilmeisesti myös lasten päivähoidossa työskenteleviä koskevan ilmoitusvelvollisuuden voisi todellakin laajentaa kaikkiin ihmisiin. Ja jos ilmoitusvelvollisuutta laiminlyö, niin rangaistus sit kanssa siitä vähän niinku kannustimeks niille, jotka mieluummin suojelee pahantekijää kuin kärsivää lasta.
Joo, taitaa loppua minultakin Meidän Perhe-lehden tilaus. Oli siinä uusimmassa lehdessä niin mieltä ylentävä juttu siitä sairaskohtaukseen nukkuessaan kuolleesta äidistä, että hyvä kun pystyn itse nukkumaan enää kun ajattelen sitä 3kk ikäistä vauvaa jonka äiti ei enää aamulla herännytkään imettämään. Ei helvetti, säästäkää meidät näiltä jutuilta, kyllä minä ainakin muistan muutenkin, miten meillä on asiat hyvin!
VastaaPoistamulle kun soitettiin kummastakin lehdestä, että miks irtisanoin tilauksen, niin vastasin että jutut kiertää kehää, ei oo rahaa ja että mua ahdistaa ne jutut. ei ole enää soiteltu.
PoistaJostain syystä vastaustoiminto ei nyt toiminut tuolla ylhäällä kommenttien joukossa, joten vastaan tänne alas sun 12.24 jättämään kommenttiin: "jos lapsi ei voi turvautua edes äitiin, niin mihin sitten. näitä juttujahan, että äiti ummistaa silmänsä hyväksikäytöltä perheessä, on yllättävän paljon (ja taas mun sisäinen dexter nostaa moraansa...)."
VastaaPoistaMä luin joskus lehtijutun, jossa poliisi kertoi hyvän esimerkin siitä, miten kovaa vanhempien torjunta voi olla. Ei riittänyt että poliisi meni perheen kotiin kertomaan, että teini-ikäinen poika on joutunut keski-ikäisen miehen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Piti ihan näyttää valokuvia yhdynnästä, että vanhemmat suostuivat uskomaan asian olevan totta.
Niin ja muistaakseni jossain dokumentissa tai lehtijutussa kerrottiin, että hysteria sukupuolitautien tarttumisesta wc-istuimen yms. kautta olisi lähtenyt liikkeelle siitä, kun lapsillakin todettiin kuppa- ym. tartuntoja. Eivät äidit ja muut syyttömät ihmiset suostuneet uskomaan, että joku olisi voinut raiskata heidän lapsensa... Ja tää hysteriahan oli jo jotain 1900-luvun alkupuolen juttuja ellei peräti varhaisempikin, sen tarkempaa ajallista haarukkaa en osaa arvioida.
se torjunta on varmasti kovaa esim. siitä syystä, että järkytys on niin suurta. ettei ole pystynyt suojelemaan lastaan, tai että kieltämällä haluaa uskoa, ettei lapselle ole tehty niin. sinänsä ymmärrettävä defenssi. mutta näitä, että esim. äiti suojelee ennemmin isää/aviomiestä kuin lastaan vaikka tietää, mitä kotona tapahtuu, en voi käsittää yhtään.
Poistatosta mä en ollut kuullutkaan. mutta lasten hyväksikäyttöä on ollut varmasti aina (saatana!!!). ranskassahan oli joku uskomus, että tippuri paranee jos panee neitsyttä. joten vanhemmat myivät jopa kymmenkesäisiä tyttäriään äveriäille aatelisherroille. ja tyttöjä ommeltiin yhä uudelleen umpeen.
Toi lapsen isän suojeleminen on just sitä rakkauden sivutuotesokeutta, josta ylempänä puhuin. Mä en voi YMMÄRTÄÄ sitä. Vaikka tiedänkin paremmin kuin hyvin, millaista on katsoa rakastamansa ihmisen helvetin huonojen ja väkivaltaistenkin puolien ohi, en tajua, miten yleensä kaiken alleen jyräävä tarve suojella omaa lastaan ei voita.
PoistaJa kun ei kerta voita, asiaan pitää puuttua lainsäädännöllä.
Mä olen kanssa samaa mieltä siitä, että pitäisi olla tapa, jolla osa seksuaali- ja väkivaltarikollisista voitaisiin sulkea tavalla tai toisella lopullisesti yhteiskunnan ulkopuolelle. Ei rankaisemisen, vaan tulevien tekojen estämisen takia.
Kaikille seksuaalirikollisille seksuaalisuus ei kuitenkaan välttämättä ole teon motiivi. Siis että esimerkiksi sodan yhteydessä vastapuolen siviileitä raiskaavat sotilaat eivät tasan varmasti kiihotu toimistaan. Luulen että JOIDENKIN pedofiilien kanssa on vähän sama juttu. Enivei - on mun mielestä myös ilmiselvää, että ne ihan oikeasti puhtaasti seksuaalisuuttaan lapsensa kautta toteuttavat eivät parane koskaan. Vai paranisitteko itse seksuaalisuudestanne?
Just ton takia Suomessakin yritetään nykyään painottaa pedareitten hoidossa empatiakasvatukseen, eli siihen, että tekijä laitetaan samaistumaan uhrinsa asemaan. Toimii kuulemma kemiallista kastraatiotakin paremmin. Mutta perustuu luonnollisesti vapaaehtoisuuteen... Kuten seksuaalirikollisten hoito muutenkin. Aniharva saa täällä niistä rikoksista niin pitkän ja perusteellisen kakun, että diiliin kuuluisi hoitoakin. Se on aika paskamaista.
samma här, ei voi kerta kaikkiaan käsittää. meillä kun on tämä uusperhekuvio, niin sanoin miehelle jo seurustelun alussa, että mä rakastan mun lasta eniten maailmassa ja jos pitäisi valita, mä valitsisin lapsen. ymmärsi kyllä. ja sitten kun odotin meidän ekaa yhteistä lasta, sanoin että tässä syntyy nyt ihminen jota sä rakastat enemmän kuin mua - ja se pitää paikkansa. mies rakastaa lastaan enemmän kuin minua, ja se on just niinkuin pitääkin olla. se on musta jo biologinen välttämättömyys, suojella omaa jälkeläistä. sellaisen puuronnaamalleheittelijän mä olisin ulkoistanut välittömästi. toisaalta, en usko että olisin koskaan ajautunut vakavaan suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on moisia ominaisuuksia (se keskustelu vituttaa vieläkin).
Poistaniin, motiivihan voi olla myös vallankäyttö ja heikomman täydellinen nöyryyttäminen ja alistaminen ilman sinänsä seksuaalista tarvetta. mutta eiks uo ainakin criminal mindsissa (on mullakin tietolähteet...) luokitella ns. seksuaalisadisteiksi? että vaikka motiivi ei ole suoraan seksuaalisen tyydytyksen hakeminen, tekijä saa tyydytystä uhrin kärsimyksestä. ja osa pedareistahan perustelee tekonsa sillä, että lasten kanssa homma on niin "puhdasta" ja lapset itse haluavat sitä. just joo saatana.
mä en itse asiassa edes usko siihen, että pedofiili voisi parantua. luin tosta empatiahoidosta mutta mulle jäi epäilys, että siihen hakeudutaan jotta voitaisiin pysyä vapaina ja jatkaa tekoja. ei välttis pidä paikkansa, olen vaan niin kyyninen.
Sä olet kyllä maailman kyynisin ihminen ihan oikeasti. Ketään muuta mä en ole ikinä pitänyt itseäni kyynisempänä :D
PoistaKatopas Louis Therouxin dokkari A Place For Paedophiles. Se on aika... mieltäavartava. Kertoo siis pelkästään seksuaalirikollisille tarkotetusta vankimielisairaalasta. Vittu ne paskanaamat on pihalla tekojensa merkityksestä. Ja mikä "siisteintä", myös ne terapeutit on aika ulalla sen hoidon kanssa. Mutta siinä haastatellaan niitä vankeja, ja Therouxhan on maailman paras halveksumiensa ihmisten haastattelija :D
Mua on jäänyt kanssa kaihertamaan se puuronheittelijä. Mietin sitä juttua aika usein, etenkin sillon kun tyttö tekee jotain vähän kyseenalaista, josta meinaan hermostua. MUTTA KUN EI TON IKÄISELLE VOI SUUTTUA. Mietin aina että miten helvetin sekaisin sen puuronheittelijän on pakko olla. Ja just et sen TÄYTYY olla ihan umpikusipää.
kiitos :D (mulla on paha taipumus ottaa tuollaiset kehuina :DDD)
Poistaolletikin löytyy world wide webistä. täytyy katsoa sellaisena hetkenä, jolloin silmä ja sielu kestää.
mun yhen tutun mies on tosi lyhytpinnainen tapaus ja oon monesti ajatellut, että mä en ikinä tekis tollasen seinille hyppivän hermokimpun kanssa lapsia. mut en mä siitäkään uskois, että se tekis tollasta vastaavaa. joten diagnoosisi pitänee paikkansa. vielä enemmän mä kyl ihmettelen a) sitä muijaa, joka ei vie lastaan pois tuollaisen kilaripellen vaikutuspiiristä b) siinä keskustelussa esiintynyttä ymmärtävää länkytystä. huomasin muuten, että sun ja mun kanssa yhtä tiukkaa linjaa veti ainakin Suvi T-D ja Liina...
Sama reaktio oli noihin HS:n juttuihin kuin sulla. YÄK! Erityisesti se lastenhyväksikäyttö- ja kidutusjuttu. Meinasi lentää aamupuurot kaaressa sinne mistä olivat tulleetkin. Hyvä tietysti, että näistä kirjoitetaan, koska ei ne kauheudet peittelemällä häviä. Nyt jopa muutaman rivin kärsin näitä lukeakin (lapsi reilun vuoden), mutta raskausaikana ja imetyshormoonien kourissa... no way!
VastaaPoistaJa saman olen pistänyt merkille, että noissa vauva- /perhelehdissä aina kerrotaan kaikista kamaluuksista, joita perheet ovat joutuneet kohtaamaan. Toki nekin on faktoja ja joillekin sattuneita asioita, mutta ehkä vois vähän rajoittaa...
ehkä sen hesarin jutun olikin tarkoitus shokeerata, että ihmiset heräisivät ajattelemaan sitä helvettiä, mitä jotkut lapset joutuvat kokemaan. on paljon vavisuttavampaa lukea sellainen esimerkki kuin lause "isäpuoli käytti hyväkseen alaikäistä lasta".
Poistasaa olla kyllä varovainen, mitä lukee.