- auttamatta jättämisen pitäisi olla lastensuojelujutuissakin rikos (Suvi Trokee-Daktyyli)
- neuvolatyöntekijöiden pitäisi olla mielenterveysalan ammattilaisia ja niillä pitäisi olla käytössään tehokkaampia ja laaja-alaisempia työkaluja (Kris)
mä olen avuttomuuden tunteeseen yrittänyt kuuklettaa tapoja, miten tavis voisi edes jotenkin osallistua asioiden parantamiseen. yksi väylä on Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelutoiminta (sijaisperhetoiminta kommenteissa mainittiinkin mutta osallistua voi näköjään muutenkin) ja toinen MLL:n lasten ja nuorten puhelin- ja nettipäivystäjänä toimiminen. muitakin tapoja varmasti on - ehkä tärkeimpänä se, että jos huomaamme hädänalaisen lapsen, emme pelkää puuttua asiaan. yksin ei tarvitse jäädä, ainakin tältä blogistilta saa taustatukea.
kiitos.
Mulla jäi päähän ne jutut, joita siinä tekstissäsi+kommenteissa oli ja uni venyi jonnekkin kahteen asti yöllä. Mietin mitä voisin tehdä, miten voisin auttaa. Jäi niin avuton olo kaiken sen pahuuden edessä. Ja ei, et traumatisoitunut minua, minusta näistä pitääkin välillä nostaa vähän haloota! Kris sanoi fiksusti eräässä kommentissaan kuinka itse voi antaa sen hyvän perustan omille muksuille, rakkauden, kiintymyksen hellyyden, vaikka ei voisikaan valvoa miten tämä toisinaan paska maailma heitä kohtelee. Muutenkin kommenteissa tuli hyviä pointteja, avasi omia silmiä ja olen niistä miehellekkin jo ehtinyt puhua suu vaahdossa.
VastaaPoistaIhana nähdä että välitetään, vaikka ne kädet tuntuvatkin välillä niin sidotuilta.